Ilkka-Pohjalaisen jakamasta Pohjalaisesta kirjallisuuspalkinnosta kisaa tänä vuonna kahdeksan romaania. Tässä juttusarjassa kysymme niiden kirjoittajilta muun muassa pohjalaisuudesta ja kirjailijan työstä. Vuorossa on Ville Verkkapuro, joka on ehdolla teoksellaan Pete (Kosmos).
Omaelämäkerrallisessa romaanissa Ville Verkkapuro matkustaa lapsuutensa Pietarsaareen etsimään selitystä nuorena kuolleen isänsä Peten päihderiippuvuudelle ja oman elämänsä solmuille.
1. Romaanisi Pete on hurja matka päihteisiin ja perhesuhteisiin. Pelottiko kirjoittaa omasta elämästä noin avoimesti?
– Pelkäsin, että minulle suututaan siitä, että jaan asioita liian avoimesti. Koin kuitenkin, että kirjan aihe on tärkeämpi kuin minä tai kukaan muu teoksen henkilöistä. Puhun kirjassa myös liberaalimman päihdepolitiikan puolesta. Se herättää tunteita ja moni on siitä myös suuttunut.
– Minusta on kuitenkin tärkeää ymmärtää, että päihdeongelma on mielenterveysongelma. Se ei poistu sillä, että päihteet poistetaan. Siksi kirja piti kirjoittaa noin radikaalisti. Myös oma päihdehistoriani piti kirjoittaa aika lailla yläkanttiin ja niin avoimesti ja rumasti kuin mahdollista, että pääsisin eroon häpeästä.
2. Peten keskeisiä henkilöitä on rikkonaista elämää elänyt äitisi. Miten hän suhtautui kirjaan?
– Romaani oli jo valmis, kun vein sen kotiin hänen luettavakseen. Ensin hän oli järkyttynyt ja valvoi yön. Aamulla hän sanoi, ettei edes tiedä mistä pitäisi aloittaa, koska tarinassa on niin paljon muutettavaa. Kirjoitin teoksesta uuden version. Siitä tuli samalla sekä anteeksipyyntö että anteeksianto äidille. Teokseen tuli myös paljon onnellisempi loppu kuin piti. Olen siitä iloinen.
3. Jos Petestä tehtäisiin elokuva, millainen se olisi?
– Näen asiat todella visuaalisina, joten omissa silmissäni Pete on elokuva. Mutta jos kirjasta oikeasti tehtäisiin elokuva, siitä tulisi muuten kaurismäkeläinen, mutta dialogin puolesta maksimaalinen. Pete oli kova Kaurismäki-fani ja ihailen itsekin hänen tyyliään. Peteä näyttelisi Matti Pellonpää, jos hän olisi elossa.
4. Jatka lausetta: Pohjalaisuus on minulle...
– Paikka, jossa pystyn näkemään kirkkaammin, aikakapseli. Helsinki ei ole samalla tavalla koti, sillä siellä kaikki on liikkeessä. Pietarsaaressa tulee olo, että asiat ovat pysyviä.
– Käyn Pohjanmaalla tapaamassa lapsuuteni ja nuoruuteni perheitä. Nämä ihmiset ovat pitäneet minusta huolta ja kasvattaneet minua. Koen heitä kohtaan syvää kiitollisuutta. Viihdyn hyvin myös kotona äidin kanssa. Ne hetket ovat ainoita, jolloin koen syvää rauhaa.
– Pohjanmaalla minulle on tärkeää myös ruotsinkielisyys ja monikulttuurisuus. Pohjalaisuus tarkoittaa minulle vietnamilaista ja turkkilaista ruokaa, maahanmuuttajia ja ruotsinkielisten kohtaamisia. Äitini suku on Härmästä, ja tunnistan pohjalaisuudessa myös tiettyä jäyhää puhumattomuutta. Minussa tätä piirrettä ei ole. Olen raivostuttavuuteen asti avoin. Elän elämääni sydän auki.
5. Millaisista asioista tai ihmisistä inspiroidut?
– Pienistä, suurista ihmisistä. Valheiden ja totuuksien tasapainosta. Vaikeista ajoista. Olen ihmeissäni siitä kuinka paljon annettavaa on tavallisilla ihmisillä ja kuinka tyhjiä suuret, menestyneet ihmiset voivat olla.
6. Minkä kirjan olisit halunnut kirjoittaa?
– Karl Ove Knausgårdin Taisteluni-sarjan, koska se on ylivoimainen suoruudessaan ja rehellisyydessään ja uskomattoman röyhkeä laajuudessaan. Sen jälkeen mikään muu ei oikein tunnu miltään.
7. Jatka lausetta: Kirjoitan, koska...
– Koska elokuvien tekeminen on liian kallista. Koska on on asioita, joita ei sanota ääneen. Koska kuolen jonain päivänä. Koska kaipaan yhteyttä muihin ihmisiin. Olen aina kokenut suurta tarvetta luoda. Se on ollut minulle pienestä saakka pyhä voima. Kirjoittaminen on kaiken ytimessä, se on ajattelua.
8. Lempimurresanasi.
– Henuhe. Se on larsmolainen versio Kurt Vonnegutin lauseesta So it goes ja stoalaisuuden ytimessä olevasta tyyneysrukouksesta. On hyväksyttävä asiat, joita ei voi muuttaa.
9. Mistä iloitset juuri nyt?
– Siitä, että saan osakseni rakkautta ja myötätuntoa, vaikka olen niin kovin keskeneräinen.
10. Mikä eläin olisit?
– Kulkukissa. Se on näennäisesti itsenäinen, mutta halukas kesyyntymään. Haluaa pitää oven auki, mutta ei tiedä kummalla puolella ovea olisi.
Raadin kommentit teoksesta:
Ville Verkkapuron esikoisromaani Pete edustaa omaelämäkerrallista tunnustuksellista proosaa. Romaanin päähenkilön Ville Verkkapuron elämäntrauman ainekset ovat rikkinäinen lapsuus, alkoholismin läsnäolo ja 37-vuotiaana viinaan kuollut isä Pete. Ville matkustaa lapsuutensa Pietarsaareen etsimään selitystä isänsä päihderiippuvuudelle ja oman elämänsä solmuille.
Pete kertoo oman identiteetin etsinnästä. Se on kasvutarina, jossa trauman purkaminen vapauttaa. Päähenkilö oivaltaa, ettei ole tuomittu kulkemaan isänsä jälkiä vaan voi luoda itse oman tarinansa. Teoksen teemat kurkottavat myös paljon henkilökohtaista tasoa syvemmälle. Romaani pohtii päihderiippuvuuden syitä ja siirtymistä sukupolvelta toiselle.
Oman kerroksensa yhteiskunnalliseen tematiikkaan tuo Verkkapuron tarkkanäköinen köyhyyden kuvaus ja romaanin luokkaloikka-asetelma. Päähenkilön läheisten elämää leimaa jämähtäminen alkoholin sumentamaan työväenluokkaiseen näköalattomuuteen.
2.10.2023 kello 9.15: Romaanin sisällön kuvausta oikaistu ja täsmennetty alkoholismin kuvauksen osalta.
