Tänä kesänä luin roomalaisen filosofin Seneca nuoremman tutkielman Elämän lyhyydestä.
Tekstin pääsanoma on, että minkä pituinen tahansa elämä onkaan, riittää, jos sen elää hyvin.
Yksi Senecan ohjeista hyvään elämään on irti päästäminen.
Seneca puhuu siitä, kuinka ihmiset, jotka päivät pitkät miettivät mennyttä, eivät oikeastaan ole eläneet elämäänsä.
Ihmisillä on tapana kiinnittyä menneeseen. Juuttumalla siihen, mitä on tapahtunut, ei voi ikinä liikkua eteenpäin.
Liian moni ihminen moittii vuosien takaisia asioita, ja saa pahan mielen siitä, vaikkei se vaikuttaisi heihin lainkaan.
Mielestäni on turhaa tahallaan aiheuttaa itsellensä pahaa mieltä, kun tietää jo etukäteen, kuinka paljon kiusallisten tilanteiden muistot häiritsevät.
Yleensä ainoa, joka nolot hetket muistaa, olet sinä itse.
Mielestäni haitallisinta ihmismielelle on kuitenkin se, että ei osaa päästää irti toisista ihmisistä.
On ihmisiä, jotka "stalkkaavat" toisia, mutta eivät todellisuudessa halua olla missään tekemisissä näiden kanssa.
He ovat kiinnostuneet muiden asioista, vaikka mitään yhteistä enää olisikaan.
Nämä ovat usein ihmisiä, jotka mieluummin istuisivat hiljaisuudessa seinää tuijottaen, kuin kuulisivat toisten tervehtivän heitä.
Jatkuva epätoivo tekee pahaa ihmiselle ja johtaa harvoin mihinkään – ja jos johtaakin, niin vielä harvemmin johonkin hyvään.
Parasta on vain päästää irti.
Jos haluaa oikeasti elää elämäänsä, ei saa tyytyä menneeseen. Pitää kokea uusia asioita, tavata uusia ihmisiä, oppia uusia asioita.
Jos olet täysin sama ihminen kuin viisi vuotta sitten, oliko viimeisellä viidellä vuodella väliä?
Ihmiset saattavat välillä sanoa, kuinka he toivoisivat, että ihmiset pysyisivät ennallaan. Mutta mielestäni se on pahinta, jota voi jollekin toivoa.
Toki jotkut saattavat kasvaa niin sanotusti huonompaan suuntaan, mutta silloinkin tulisi päästää irti.
Ajattelen, että ihmiset eivät todellisuudessa muutu. Heistä vain tulee enemmän sitä, mitä he oikeasti ovat.
En väitä, että olisi huonoa muistaa hetkiä edesmenneiden läheisten kanssa, enkä sitä, etteikö saisi miettiä, kuinka hauskaa oli kesän reissu ulkomaille.
Mielestäni tärkeintä on, että päästää irti siitä, mikä sattuu.
Itse välitän harvoista ja valituista asioista, ja siten voin välittää enemmän siitä, mikä on tärkeää.
Miksi jäisin pohtimaan eilisen epäonnistumisia, kun voisin mahdollistaa tämän päivän voittoja?