Ilmastohysteria saa edelleen uusia vivahteita. Mari Pantsar on Suomen itsenäisyyden juhlarahaston Sitran johtaja. Hän on twiitannut: ”Ilmasto- ja luontotoimet eivät tosiaankaan ole rakettitiedettä ja kulutuksella on iso rooli. Lihan ja maitotuotteiden tuotannon lopettaminen 15 vuodessa ja vapautuvan alan ennallistaminen olisi todella tehokas toimi #ilmastokriisi ja #luontokato vastaan. https://vox.com/future-perfect”.
Lukaisin kommentteja ja kun ministeri Jari Leppä kysyi, onko Sitra oikeasti tuota mieltä, alkoi Sitraa puoltavien kommentointi. Maa- ja metsätalousministeri onkin nyt lihaministeri ja pelkää lihatukiaisten vähenemistä.
Sitran johtajan ”tutkimustiedon” twiittaminen julkisuuteen kertoo siitä, että Sitrassa ei tiedetä kotimaisesta maidon ja lihantuotanto tavoista hönkäsen pöläystä. Yhtä hyvin voisi kertoa, että ilmasto pelastuu varmasti, kun kaikki opettelevat olemaan syömättä. Valitettavasti siinä käy kuten muuan hevoselle, juuri kun se oppi olemaan syömättä, niin... Lopputulos ei ollut kovin mairitteleva.
Maatalouden talouskriisiä rummutetaan nyt kaikissa tiedotusvälineissä. Iltalehden pohdinnassa päädytään tällaiseen ratkaisuun: ”Lopulta kyse on siitä, minkä verran kuluttaja on ruoasta valmis maksamaan.” Tai Taloussanomat kertoo: ”Luonnonvarakeskuksen mukaan Suomen ruokahuolto ei kuitenkaan ole lähitulevaisuudessa uhattuna.”
Maataloustuottajat kamppailevat talouskriisin keskellä, mutta se ei koske kuluttajaa, eikä sillä ole vaikutusta ruokahuoltoon. Miksi sitten vaahdotaan maataouden kriisistä? Ja sitä paitsi maidon ja lihantuotannon loppuminen vain raikastaa ilmastoa.
Suomen maatalous on ollut voimakkaassa murroksessa koko EU-ajan. Liityttäessä unioniin, Suomessa oli noin 130 000 maatilaa. Kalevi Hemilän ollessa maa- ja metsätalousministerinä, hän tavoitteli rakennemuutoksella tilaluvuksi noin 50 000 tilaa. Kun päästäisiin tuohon lukuun, niin ne jäljelle jääneet maatilat pärjäisivät ruhtinaallisesti.
Kuinka on käynyt? Nyt ollaan reilusti tuon luvun alle, noin reilut 43 000 tilaa. Kymmenen vuoden aikana on kaikessa kotieläintuotannossa tilojen lukumäärä puolittunut. Mm. maitotiloja oli 10 205 vuonna 2010, vuonna 2021 enää 5 015.
On huomion arvoista, että naudanlihantuotanto Suomessa perustuu pääosin maitotilojen vasikoihin. Naudanlihassa ollaan reilusti alle omavaraisuuden. Vain kasvintuotannossa vähennys 10 vuodessa on 2 tuhannen tilan luokkaa. On todella ihmeellistä, että tämä vähäinen ja edelleen voimakkaasti vähenevän kotieläintuotannon kokonaan lopettaminen olisi tehokas toimi estämään ilmastonmuutosta ja luontokatoa. Lähtökohtana tietenkin, että Sitran ”tutkimuksessa” siis lopetettaisiin tuotanto vain Suomesta. Tosin twiitissä ei mainita koskeeko ”tutkimus” koko maapallon lihan ja maidon tuottamista.
Monenlaisten arvioiden ja tutkimusten mukaan suomalainen kuluttaja haluaa kotimaista ruokaa. Tietenkin joukkoon mahtuu porukkaa, jolle vain hinta ratkaisee. Esimerkiksi naudanlihapaketissa lukee: Lihan alkuperämaa EU. Jos tämä pelkän hinnan perusteella naudanlihansa ostava kuluttaja hankkisi sen tuottajahinnan mukaan, se ehkä olisi suomalaista. Suomessa on koko EU:n (27 jäsenmaata) toiseksi halvin naudanlihan tuottajahinta. Mutta siis pääosin kuluttaja haluaisi ostaa kotimaisia lihatuotteita.
Suomessa valtiovallan toimet pitkällä aikavälillä ovat murentaneet kotimaisen maataloustuotannon kannattavuutta. Unioniin liityttiin 1995.
Paavo Lipposen hallitus aloitti 13.4.1995. Pääministeri Lipponen lausui alkusanat maatalouden osalta jäsenyyden alkaessa: ”Nyt loppuu pohjalaisisäntien uho!”
Maataloustukia leikattiin heti aluksi. Nämä alkusanat ovat ikään kuin johdattaneet maatalouden nykyiseen tilanteeseen.
EU on sanellut määräyksiä, vaatimuksia ja leikkauksia aina on sanottu ”tämän ratkaisun kanssa voimme elää” tai ”torjuntavoitto”. MTK esittää ”syvän paheksuntansa”. Tämä linja on jatkunut kaikkien hallitusten aikana unioniin liittymisen jälkeen. Lisäksi teollisuus ja kauppa on päästetty keskittymään vain muutamiin suuryksikköihin. Nykyinen maa- ja metsätalousministeri Leppä on heristellyt sormea teollisuuden ja kaupan suuntaan tuloksetta. On perustettu kaikenlaisia Karhisen työryhmiä, jotka ovat unholaan vaipuneet, ilman minkäänlaisia vaikutuksia.
Suomalaiset kuluttajat ovat äänestäneet vuosien varrella eduskuntaan aina vuorollaan sellaisia edustajia, jotka ovat antaneet kotimaisen maataloustuotannon näivettyä tähän nykyiseen tilaan. Tulevaisuudessa kotimainen tuotanto ei riitä kaikille sitä arvostaville ja haluaville kuluttajille, valitettavasti. Suomessa maataloustuotanto on tietoisesti ja lyhytnäköisesti heitetty markkinavoimien riepoteltavaksi. Tämän johdosta tuontiruoka valtaa alaa pakon sanelemana.
Kansainvälisen kriisin kohdatessa seuraukset eivät ole miellyttäviä. Onko mitään tehtävissä? Lähihistoria toistaa itseään, vain pelkkää sanahelinää. Kotimainen ruoantuotanto ja huoltovarmuus on vähän niin kuin terveys. Sen arvon huomaa vasta sitten kun se on menetetty.
Niin on, jos siltä näyttää, sanoi Kekkonen aikoinaan.
Heikki Peltola
maanviljelijä
Lapua