Vuorineuvos ja Atrian pitkäaikainen toimitusjohtaja Seppo Paatelainen on palannut eläkepäivikseen sinne, mistä hän suomalaisen liike-elämän huipulle ponnisti.
Lapsuutensa Sumiaisissa pienessä keskisuomalaisessa maalaistalossa viettäneen miehen koti on taas maaseudulla, tarkemmin sanottuna Suonenjoella Pohjois-Savossa.
– Ostimme maapaikan kesämökiksi jo vuonna 1997, ja myöhemmin sain hankittua siihen lisää metsää. Meillä on kyllä Kuopiossa torin nurkalla kaupunkiasunto, mutta viihtyvyys on kaupungissa paljon heikompaa kuin maalla, tiistaina 80 vuotta täyttävä Paatelainen sanoo.
Iso tekijä Suonenjoella viihtymiseen on mukava ja aktiivinen naapuriyhteisö.
Paatelainen kertoo innoissaan kyläläisten erilaisista ja kansainvälisistä taustoista. Viestit kulkevat yhteisessä Whatsapp-ryhmässä. Kesäisin noin kymmenen hengen porukka tekee yhdessä matkan jonnekin päin Suomea.
– Olisin kyllä voinut jäädä eläkepäiviksi Etelä-Pohjanmaallekin. Täällä on enemmän minun kavereitani, mutta Itä-Suomi houkutteli Kuopiosta kotoisin olevaa Katri-vaimoani, Paatelainen sanoo.
Ei hyväksyttyä tarjottua roolia
Seppo Paatelainen työskenteli Nurmossa ensin Osuuskunta Itikan, sitten Itikka-Lihapolarin ja viimeksi Atrian toimitusjohtajana yhteensä lähes 20 vuotta vuodesta 1988 vuoteen 2006.
Pohjalaisten tuki oli elintärkeä, kun työssä piti tehdä isoja ja kauaskantoisia ratkaisuja.
– Emme hyväksyneet meille tarjottua roolia pelkkänä raaka-aineiden toimittajana. Atrian hallinto, alueen tuottajat ja tuottajajärjestöt tukivat koko ajan toimiamme, kun Helsingin herrat vastustivat, Paatelainen sanoo.
Heti hänen johtopestinsä alussa Itikan teollisuustuotanto yhtiöitettiin ja mentiin pörssiin, koska uuden tehtaan rakentamiseen piti saada pääomaa.
Itikka-Lihapolar Oy syntyi vuonna 1991 fuusion ja Vaasassa toimineen Pohjanmaan lihan oston seurauksena. Seuraavana vuonna Osuuskunta LSO saatiin mukaan siihen, että Tuottajain Lihakeskuskunta purettiin.
– Saimme järjestelyssä Atria-tavaramerkin ja LSO sai HK:n.
Jättimäisen summan säästö vuosittain
Vuotta 1992 Paatelainen kutsuu uransa vaikeimmaksi.
Silloin Nurmoon valmistui uusi ruokatehdas ja samalla aloitettiin mittava saneeraus.
– Silloin sitä monesti mietti, että mitä sitten, jos tässä epäonnistuu.
Saneerauksessa Lihapolarin alueelta lopetettiin vanhat tehtaat Joensuusta, Ylivieskasta, Oulusta, Rovaniemeltä ja pääosa Kuopiosta. Samoin kävi myös Itikan Seinäjoen ja Pohjanmaan Lihan Vaasan tehtaille.
Työntekijöiden määrä väheni tuhannella. Tuotantomäärät pystyttiin pitämään samoina, mikä tarkoitti Paatelaisen mukaan noin 250 miljoonan markan jokavuotista säästöä.
Atrian tuotanto keskitettiin Nurmoon ja Kauhajoelle. Pian työntekijämäärää voitiin lisätä, kun tuotanto kasvoi.
– Muutokset olivat ratkaisevia siinä, että Atriasta tuli vahva heti EU-liittymisestä alkaen. Monella kilpailijalla tilanne oli toinen. Atrian kansainvälistyminen alkoi, kun 1997 ostimme yrityksen Ruotsista.
Toista ei olisi ilman toista
Paatelainen kertoo, että muutokset saatiin tehtyä niin, että yhtään vuotta ei ollut tappiollista.
– Jos emme olisi toimineet noin rajusti, ei Atriaa olisi olemassa eikä jalostetuotantoa Nurmossa. Mikä olisi sitten tuottajien tilanne koko Pohjois-, Itä- ja Länsi-Suomen alueella, Paatelainen pohtii.
Toisaalta Atriaa ei olisi ilman kotimaista maataloutta.
– Maatalous ja viljelijät ovat tehneet kovan työn viime vuosikymmenten rakennemuutoksessa ja siinä, että ruuantuotanto on säilynyt ja säilyy yhä Suomessa.
Ruualla on tänä päivänä usein iso rooli myös arvo- ja ilmastonmuutoskeskusteluissa. Paatelaisen mukaan siinä ei kannata ryhtyä vastaanväittäjäksi, vaan sopeutua omia valtteja korostaen.
– Suomalainen tuotantoketjuhan on luonto- ja terveysvaikutuksiltaan, meidän eduksemme, aivan erilainen kuin esimerkiksi Amerikan maiden.
Herraviha loistaa poissaolollaan
Yksi Atrian vahvuuksista on ollut työpaikan hyvä henki.
– Meillä ei ole ollut jaottelua erilaisiin yhteiskuntaluokkiin, ei hierarkia-asetelmia tai herravihaa. Sen sijaan työntekijöiden asenne ja työmoraali on ollut korkealla.
– Samassa veneessähän tässä ollaan. Hyvä työntekijä on työnantajalle erittäin arvokas. Mikään ei puolestaan motivoi työntekijää enempää kuin se, että häntä arvostetaan, Paatelainen jatkaa.
Meno kohti amerikkalaista yhteiskuntaa
Seppo Paatelaisen uraan kuuluu myös pitkät jaksot lehti- ja mediayhtiöiden hallituksissa.
Ilkan hallituksen puheenjohtajana hän toimi vuosina 2007–2015.
Hän näkee Suomessa tänä päivänä huolestuttavaa kehitystä kohti amerikkalaista yhteiskuntaa, jossa ihmisillä on paljon näennäistietoa, mutta ei syvempää ymmärrystä, jota esimerkiksi maakuntalehdet tarjoavat ja ylläpitävät.
– Ihmisten yleistietous vähenee. Olisi äärimmäisen tärkeää, että lukemisen kulttuuri säilyisi.
Lehtiä kurittavat nyt muun muassa kohonneet paino- ja jakelukustannukset.
Jotta maakuntalehdistö pystyy kunnolla jatkamaan työtään ja pitämään osaltaan ihmiset kiinni yhteiskunnassa joka puolella maata, tarvitaan Paatelaisen mukaan jonkinlaista valtion tukea.
– Jos saisin päättää, osa Yleisradion nykyrahoituksesta voisi mennä maakuntien lehdille.
Yksi lehtikentän viime aikojen kehitys on ollut maakuntalehtien omistuksen keskittyminen.
– On hyvä, että kannattavuusongelmissa painivien lehtien tiettyjä kustannuksia kyetään keskitetysti pienentämään. Samanaikaisesti kuitenkin joudutaan tinkimään paikallisuudesta, Paatelainen pohtii.
Seppo Paatelainen
Syntynyt 6.2. 1944.
Kävi oppikoulun Suolahdella.
Valmistui Helsingin yliopistosta maa- ja metsätieteiden maisteriksi vuonna 1968 pääaineena lihateknologia.
Itikka osuuskunnan tuotantojohtajana Seinäjoella hän toimi vuodesta 1970 vuoteen 1973, jolloin siirtyi rakennusteollisuudessa toimivan Lujabetoni Oy:n palvelukseen Kuopioon. Piipahdus Savossa kesti 15 vuotta.
Vuonna 1988 Paatelainen kutsuttiin Itikka osuuskunnan toimitusjohtajaksi. Yhtiön nimeksi tuli myöhemmin Atria Oyj, jonka toimitusjohtaja Paatelainen oli vuoteen 2006 saakka.
Ollut hallituksen puheenjohtajana Ilkka-Yhtymässä, Alma Mediassa ja Finaviassa. Keskon hallituksen jäsen yhdeksän vuotta.
Vuorineuvoksen arvonimi 2003.
Selvitysmiehenä Seinäjoen kuntaliitoksessa 2007.
Harrastaa muun muassa metsätöitä.
80-vuotismerkkipäivänään matkoilla Roomassa Italiassa.
