Kun Raija Passi 1970-luvun lopulla avasi vaateliike Wipperin Seinäjoen Kauppakadulle, hän tuskin osasi kuvitellakaan, millainen rupeama hänellä olisi edessään.
Kuudella eri vuosikymmenellä ja seitsemässä eri osoitteessa vaatekauppaa pyörittänyt Passi on pukenut tavikset ja julkkikset. Hän on myös saanut aitiopaikalta seurata kaupungin kasvamista, muotivirtausten muutoksia ja taloussuhdanteiden vaihtelua.
– Olen nähnyt nousut ja laskut, ja aina sitä jotenkin on pärjätty.
Vaan ei enää. Vaikka 78-vuotiaalla Passilla riittäisi yrittämiseen yhä paloa ja virtaa, on pitkä tarina vaatekauppiaana loppusuoralla.
– Haluaisin yhä jatkaa, mutta pakko tämä on lopettaa. Seinäjoen kaupunki on onnistunut keskustan rauhoittamisessa liian hyvin, Passi muotoilee.
Rakkaudesta ihmisiin ja kaupankäyntiin
Yrittäjäntaipaleensa Passi aloitti myymällä Beavers-farmareita.
– Silloin 1970-luvulla farkut olivat melkeinpä maailman tärkein asia, nyt niiden merkitys on vähentynyt.
Passin mukaan myös asiakkaiden kiinnostus merkkivaatteisiin on vuosikymmenten varrella laskenut. Muitakin muutoksia hän on nähnyt:
– Nykyisin asiakkaat tietävät jo liikkeeseen astuessaan, mitä haluavat. Myyjän rooli erilaisten vaihtoehtojen esittelijänä on pienempi kuin ennen.
Vaatekauppa aloitti nuorisomuodilla, mutta yrittäjän ja asiakaskunnan varttuessa pääpaino on siirtynyt aikuisten naisten vaatteisiin.
– Minulla on yhä asiakkaita, jotka ovat asioineet liikkeessäni ihan avaamisvuosista saakka. Vanhimmat ovat varmaan liki satavuotiaita, Passi sanoo ja heläyttää ilmoille raikuvan naurun.
Ihmisten kohtaaminen onkin toinen niistä syistä, miksi Passi pitää työstään.
– Minä rakastan ihmisten passaamista.
Toinen syy piilee bisneksessä.
– Me yrittäjäthän yritämme kaiken aikaa keksiä jotain jippoja ja houkutuksia, että kauppa kävisi. Siitä tulee ihan mahtava fiilis, kun on saanut ostettua sisään tuotteita, jotka myyvät hyvin.
Rakkaudesta lajiin Passi onkin jaksanut avata liikkeensä liki joka aamu jo noin 45 vuoden ajan. Myös silloin, kun moni muu olisi jäänyt kotiin lepäämään.
– Olin taannoin leikkauksessa. Lääkäri määräsi kuuden viikon sairausloman, mutta minä pidin liikkeen kiinni kahden päivän ajan. Sitten tulin taas tänne ja avasin ovet, Passi hymähtää.
Kohta ovet kuitenkin sulkeutuvat lopullisesti. Rakkaasta elämäntyöstä luopuminen saa mielen välillä haikeaksi. Mutta onneksi on ihania muistoja.
– Voi, niitä on varmaan miljoonia. Katsoin tässä yhtenä päivänä televisiosta dokumenttia Jari Sillanpäästä ja muistelin aikaa, jolloin hän esiintyi Seinäjoen kaupunginteatterin musikaalissa.
Sillanpää asui liki vuoden verran Passin vaatekaupan vieressä sijainneessa hotelli Cumuluksessa.
– Hän lähti teatterille aamuisin kello viisi yli yhdeksän. Joka aamu kohtasimme samassa paikassa ja samaan aikaan. Pikku hiljaa aloimme tervehtiä ja tutustua. Kun hän sitten seuraavana kesänä saapui Tangomarkkinoille, hän toi äitinsä liikkeeseeni ja antoi tälle luvan ostaa kaiken mitä haluaa. Laskun hän käski lähettämään silloiselle managerilleen Tiku Heikkilälle.
Vielä kuumottavampi muisto Passilla on kuitenkin kohtaamisestaan Hurriganes-legenda Remu Aaltosen kanssa. Tarinan voit kuulla kokonaisuudessana videolta:
Luopumisen tuska siirtää sulkemista
Vuosikymmenten saatossa muotikaupan syklit ja muodot ovat muuttuneet, ja verkkokauppa on haastanut kivijalkakauppiaat. Myös Ideaparkin avaaminen vaikutti, sen Passi myöntää.
Eniten kassakoneen kilinää ovat silti vaientaneet Seinäjoen kaupungin toimet.
– Ihmisten liikkuminen keskustassa väheni hieman jo 1990-luvulla, kun kaupunki muutti kadut yksisuuntaisiksi. Suurin vaikutus oli torin aitaamisella ja Toriparkin rakentamisella. Kun koulukadun liikenne torin poikki loppui, hiljeni myös asiakkaiden virta.
– Seinäjoki on maakunnan keskus, tänne tutiin ennen kaupoille ja asioimaan. Nykyisin kun tapaa väkeä maakunnasta, niin aika monet kommentoivat sitä, etteivät viitsi tulla keskustaan ajoharjoittelua tekemään. Liian sekavaa, Passi paaluttaa.
Auto on tunnetusti pohjalaisille tärkeä, mutta Passin arvion mukaan myös jalankulkijoiden määrä keskustassa olisi vähentynyt.
– Tässä yhtenä päivänä yritin laskea ohikulkijoiden määrää. Ei niitä montaa ollut. Tuntuu, että päivä päivältä on hiljaisempaa. Vaan miksipä ihmiset keskustaan tulisivat, eihän täällä ole enää juuri muita kuin kukkakauppoja ja hautaustoimistoja.
Kaupungin ytimen hiljaisuus on ajanut tekemään päätöksen liikkeen sulkemisesta. Tarkka sulkemisajankohta on toistaiseksi auki.
– Luopuminen on vähän vaikeaa, koitan siirtää sulkemista päivä kerrallaan. Että jos nyt ei vielä tänään eikä huomennakaan. Onneksi vuokranantaja on suhtautunut asiaan myötämielisesti, joten olen voinut toimia näin.
Pian edessä ovat eläkepäivät. Vaikka Wipper sulkeekin ovensa toivoo Passi saavansa vielä jatkaa rakasta yrittämistään.
– Toivottavasti keksisin vielä jotain. Tekemistä minulla onneksi riittää joka tapauksessa, aion esimerkiksi jatkaa harrastustani, vieraiden kielten opiskelua.