Digiasiointi tuo uusia riskejä muun muassa iäkkäille. Digitalisaation edetessä osa iäkkäästä väestöstä uhkaa syrjäytyä. Vanhusasiavaltuutettu Päivi Topo arvioi, että Suomessa asuu yli puoli miljoonaa vanhuuseläkeiän ylittänyttä, joiden digivalmiudet eivät riitä itsenäiseen digitaaliseen asiointiin. Topon mukaan digitalisaation iäkkäille aiheuttamien ongelmien ratkaisu pitäisi nostaa näkyvästi seuraavan hallituksen asialistalle.
Tilanne huolestuttaa, koska digitalisaatio on edennyt nopeasti ja merkittävä osa palveluista on siirtynyt digitaalisiksi. Moni jättää palvelut käyttämättä tai itselleen kuuluvat etuudet hankkimatta, koska taidot eivät riitä asioiden hoitamiseen.
Digitaalisten palvelujen ulkopuolelle jäävät usein ne ikäihmiset, joiden koulutus- ja tulotaso ovat matalia, ja joilla on heikko terveydentila ja toimintakyky. Ikä, kognitiivisten taitojen heikkeneminen ja muistisairaudet eivät yksin hidasta digikäytön oppimista. Kosketusnäytön käyttö ei välttämättä onnistu enää ikääntyneen kuivuneilla sormenpäillä.
Orpon (kok) hallitusohjelmassa on kirjaus ikäihmisten digitaidoista ja digittömien asian edistämisestä, mutta käytäntöön kirjaukset eivät ole Topon mukaan edenneet. Samanaikaisesti moni hyvinvointialue suunnittelee talouspaineissaan digipalvelujen käytön lisäämistä vanhusten kotihoidossa. Se tarkoittaisi kasvokkaisten tapaamisten vähenemistä entistä enemmän.
Suomi on rakennettu vauhdilla maaksi, jossa tiedonsaanti, lääkäriajan tai laboratoriokokeen näytteen oton varaaminen, junalippujen hankkiminen, parkkimaksut, pankkiasiointi, verottajan luona asioiminen, monet muut viranomaispalvelut ja jopa liikkuminen edellyttävät digiosaamista.
Digisyrjäytyminen uhkaa Etelö-Pohjanmaalla etenkin heitä, joilta puuttuvat riittävät laitteet, verkkoyhteydet tai digitaaliset valmiudet. Pohjanmaalla digisyjäytyminen on iso haaste erityisesti maaseutualueilla, joissa puutteelliset digivalmiudet vaikeuttavat arjen peruspalvelujen hoitamista. Tilannetta pahentavat pitkät välimatkat ja harva asutus.
Digitaaliset palvelut helpottavat monien nykyihmisten arkea, mutta niistä ei saa tulla uusia muureja, jotka sulkevat ihmisiä yhteiskunnan ulkopuolelle. Kaikki eivät halua tai pysty hoitamaan asioitaan digitaalisesti edes tuen avulla. Digituki ei yksin riitä, jos rinnalla ei ole vaihtoehtoisia asiointitapoja. Edelleen tarvitaan mahdollisuutta asioida kasvatusten tai puhelimitse aidosti saavutettavana palveluna.
Lisäksi tarvitaan määrätietoista työtä digiosallisuuden vahvistamiseksi. Digiasioinnissa on otettava huomioon myös erilaisten riskien kasvu esimerkiksi pankkihuijausten mahdollisuus, joka kohdistuu usein ikäihmisiin. On iäkkään itsemääräämisoikeuden kannalta huolestuttavaa, että iäkkäitä suostutellaan antamaan asiointivaltuuksia omaisilleen tai muille henkilöille, jos oma digiasiointi ei onnistu.
Yhdenvertaisuus palveluissa asioinnissa ei synny itsestään, vaan se on rakennettava ihmisten tarpeista käsin.