YK:n pääsihteeri Guterresin mukaan ihmiskunta on vain yhden väärinkäsityksen päässä ydintuhosta.
Ihmiskunnan historian vaarallisin päivä oli 27.10.1962 Kuuban kriisin kärjistyessä. Ydinsota olisi sytyttänyt koko maailman liekkeihin.
Tuolloin Neuvostoliitto yritti sijoittaa ydinohjuksiaan Kuubaan. Niitä kuljetti 26 rahtialusta ympärillään sukellusvenesaattue. Presidentti Kennedyn syvyyspommit estivät tuloa.
Hyökkäyssukellusvene B-59 suojautui laskeutumalla syvälle signaalien ulottumattomiin. Sen johto pelkäsi sodan jo alkaneen. Tässä tilanteessa säännöt määräsivät kolmen aluksen upseerin yhteispäätöksen ydinohjusten laukaisusta. Kaksi kannatti laukaisua, yksi vastusti. Kolmosupseeri Vasili Arhipov esti ydinsodan syttymisen ja pelasti maailman. Hän halusi varmemman näytön. Muut olivat valmiita toimintaan sillä perusteella, että sota oli ”varmaan syttynyt” pinnalla. Siinä kaksi tosi pässiä ratkaisupaikalla. Tieto tästä avautui vasta vuonna 2002 muistojuhlassa.
Tuona lauantaina Suomen Yleisradio antoi kansalaisille hälytys- ja suojautumisohjeita ydinsodan varalta. Presidentti Kekkonen herätettiin aamuyöllä valmiustilaan. Hän huokaisi: ”Niin, olenhan aina tiennyt, että jostain se alkaa.”
Hetkeksi pysähtynyt maapallo alkoi jälleen pyöriä normaalisti, kun Hrustsev pysäytti saattueen ja käski laivojen kääntyä takaisin. Tilanne laukesi, mutta kylmä sota jatkui.
Tilanne syntyi, kun USA oli saanut uuden presidentin vain 0,1 prosenttiyksikön vaalivoitolla. Upporikkaan isän rahoilla valituksi tullutta hemmoteltua, poliittisesti kokematonta playboyta pidettiin idässä pehmona, joka oli vaalisysteemin haavoittuvuuden takia ”lipsahtanut ”presidentiksi. John F. Kennedy osoittautuikin lujaksi mieheksi.
Noina vuosina Hollywood tuotti kaksi suurfilmiä, jotka kuvasivat ihmiskunnan loppua ydinsodassa. Se ilmensi yleistä käsitystä ja ajan henkeä. Viimeisellä rannalla (1959) ja Tohtori Outolempi (1964).
Äskettäin kuollut Mihail Gorbatsov pelasti myöhemmin maailmanrauhan antamalla Neuvostoliiton purkautua verettömästi turvautumatta ydinaseisiin. Hän ymmärsi, mitä kohtalon kello oli lyönyt. Pysähtynyt systeemi oli tullut umpikujaan. Hän sanoi: ”Joka myöhästyy, sitä rankaisee elämä.” Hän sai rauhan Nobelin, mutta on kotimaassaan kirottu.
Nyt Vladimir Putin yrittää mielettömästi palauttaa menneisyyttä nykyisyydeksi. Pommin turvin hän uskoo kesyttävänsä maailman.
Ydinsota uhkaa taas. Gorban muistutus lännelle: ”Joka myöhästyy, sitä rankaisee elämä.”
Matti Hurme
Vaasa