Itä-Keniassa Intian valtameren rannikolla Dianissa rantatien ylle on viritetty pieniä riippusiltoja. Tien molemmin puolin kasvaa korkeita puita.
‒ Sillat ovat "Colobridges" eli tienylityssiltoja colobusapinoille, kertoo Nancy Mungania STT:lle.
Mungania johtaa vuonna 1997 perustettua apinoiden suojelemiseen keskittyvää Colobus Conservation -järjestöä.
‒ Olen aina rakastanut eläimiä ja luontoa, mutta paviaaneja vihasin. Minulla oli maatila Naivashan kaupungissa, ja meillä oli jatkuvasti ongelmia paviaanien kanssa; ne tulivat sisälle taloon, rikkoivat esineitä ja söivät satoni, Mungania kertoo.
Hän aloitti työskentelyn Colobus Conservation -järjestössä kymmenen vuotta sitten.
‒ Nyt ymmärrän paviaaneja sekä muita apinoita ja nykyään rakastan niitä, Mungania sanoo.
Rauhanomaista rinnakkain eloa
Colobus Conservation -järjestö pyrkii edistämään kenialaisten ymmärrystä siitä, kuinka elää rauhanomaisesti rinnakkain apinoiden kanssa.
‒ Colobukset aiheuttavat vähiten konflikteja, sillä ne elävät, liikkuvat ja etsivät ravintonsa puissa. Maantie katkaisi niiden reitit, ja siksi siltoja tarvitaan. Apinat ovat hyvin oppineet käyttämään niitä, Mungania kertoo.
Mustavalkoisia pitkäkarvaisia colobusapinoita metsästettiin ennen tiettyjen heimojen rituaalitarkoituksiin sekä apinoiden näyttävän turkin takia. Villieläinten metsästys kuitenkin kiellettiin Keniassa jo vuonna 1977.
‒ Valitettavasti colobuksia metsästetään edelleen. Niiden uskotaan tuovan hyvää onnea. Täällä rannikolla elävää lajia, angolancolobuksia, on täällä jäljellä enää alle 500 yksilöä, kertoo järjestön eläinten hyvinvoinnista vastaava johtaja Josephine Wekesa.
Wekesa tunnetaan myös lempinimellä "apinaäiti". Hän huolehtii järjestön hoivissa olevista orvoista apinanpoikasista, joita keskuksessa on nyt nelisenkymmentä.
‒ Apinat palautetaan luontoon, mutta esimerkiksi vihermarakatteja ei voi palauttaa yksitellen vaan vähintään kymmenen apinan ryhmissä.
Järjestö kannustaa paikallisia asukkaita istuttamaan puita ja huolehtimaan muun muassa siitä, ettei apinoilla ole pääsyä roskasäiliöihin.
‒ Jo muutamakin puu lisää pihapiirissä tarjoaa apinoille luontaista ympäristöä ja vähentää niiden halua hakeutua sisälle asuntoihin, Wekesa sanoo.
Ruuan tarjoaminen apinalle on virhe
Colobus Conservation -järjestö tekee yhteistyötä myös alueen lukuisien hotellien kanssa.
‒ Kaikkialla on kylttejä, jotka kieltävät apinoiden ruokkimisen. Ihmisten pitäisi kuitenkin ymmärtää, miksi ruokkiminen on haitallista apinoiden ja ihmisten yhteiselolle, Mungania sanoo.
Apinat hahmottavat ihmisen kuin isona lajitoverinaan. Apinalaumoissa vallitsee tiukka hierarkia; alempiarvoiset apinat tuovat ruokaa hierarkiassa ylempänä oleville.
Kun ihminen tarjoaa apinalle ruokaa, apina kokee siis olevansa ruuan tarjoajaan nähden ylempiarvoinen. Tämän takia eläin voi tarvittaessa vaatia lisää ruokaa myös aggressiivisin keinoin.
Apinavahingoista ei Keniassa toistaiseksi ole mahdollista saada korvausta valtiolta, kertoo Mungania.
‒ Olemme aloittaneet viranomaisten kanssa alustavat keskustelut asiasta. Iso ongelma on myös se, ettei maankäyttörajoituksia noudateta. Tietty prosenttiosuus maasta tulee sääntöjen mukaan jättää rakentamatta.
Kuivuus ajaa norsut asutuksen lähelle
Keniaa viime vuosina koetelleet kuivuusjaksot ovat saaneet monet villieläimet, etenkin norsut, hakeutumaan asutusten lähelle etsimään vettä ja ravintoa.
‒ Yleensä villieläimet välttävät asutuksen lähelle tuloa. Nälkä ja jano ajavat ne liikkeelle. Elefantit syövät etenkin maissipellot tyhjiksi ja rikkovat maanviljelijöiden vesitankkeja. Leijonat ja muut petoeläimet saalistavat paimentolaisten karjaa nälkäänsä etenkin kuivuuskausien aikana, kertoo STT:lle African Wildlife Foundation -luonnonsuojelujärjestön lajien suojelusta vastaava asiantuntija Philip Muruthi.
Kenian laki takaa tiettyjen villieläinten, kuten norsujen, aiheuttamista vahingoista taloudellisen korvauksen kansalaisille.
‒ Korvausprosessi on pitkä ja monimutkainen, siksi harva siihen lähtee. Ihmiset olisi tärkeää saada ymmärtämään, miten villieläinten kanssa voi elää sovussa ja miten niistä voi saada taloudellista hyötyä samalla lajeja suojellen esimerkiksi perustamalla paikallisten omistamia ekologisia lomakohteita, Muruthi sanoo.
Kenian villieläinten suojelua ja ihmisten ja eläinten välisiä konflikteja vuosikymmeniä seurannut Muruthi on optimistinen tulevaisuuden suhteen.
‒ Maankäytön suunnittelu on keskeistä ja Kenian perustuslaki vaatii tätä. Ihmisten pitää ymmärtää eläinten käyttäytymistä ja tarpeita. Keniassa on paljon paikallistason eläinsuojeluinnostusta. Tulevaisuus näyttää hyvältä.
