Jukuripäinen Ior opettaa tervettä itsekkyyttä.
Sieltä se kopsuttelee kupeet pulleina ja rumat korvat hilpeästi vaappuen.
Tämmöistä ei ennen ole Vöyrillä nähty. Eikä paljon muuallakaan.
– Sen nimi on Ior. Se on Nalle Puhin Ihaa-aasin ruotsinkielinen nimi, selittää Tessa Turtonen.
Laikullinen aasivarsa tuli Tessa Turtosen tallille Ruotsista pari kuukautta sitten.
Nyt se on seitsemän hevosen parissa kuin kotonaan. Turtonen on menettänyt pikkuiselle koko sydämensä.
– Jokaisella pitäisi olla oma aasi.
Pientä otusta on pakko töllistellä suu auki.
Ihaa-stuttava näky!
Laikut aasin kyljessä lisäävät kopsuttelijan lystikkyyttä, ja vikkelien korvien salamannopeat liikkeet tuovat mieleen terhakkaan joulutontun.
Otsakarva kihahtaa kikkuralle kuin lampaalla.
– Vatsan aluskarva taas on uskomattoman pehmeää, ihan kuin angorakanilla. Muuten karva on paksua ja karheaa, jotta se suojaisi sateella, Turtonen ihastelee.
Oikeasti Ior on paljon enemmän kuin söpö aasi. Turtonen näkee siinä ison ihmeen.
– Ior ymmärtää kaikkia kieliä, kaikkia ääniä ja kaikkia tunteita. Se osaa herättää tunteita ja on niiden tulkki.
Seurankipeä pikkueläin herättää voimakkaan suojelunhalun. Sitä haluaa lähestyä, rupsuttaa ja koskettaa varoen, ettei tuo ihanuus vain pelästy.
Turtosen silmät säihkyvät kun hän määrittelee Iorin merkitystä.
– Ior saa ihmisen pysähtymään. Sen läsnäolo on täydellistä.
Itsepäinen pikkuaasi ei aina tee kuten käsketään. Juuri siksi se voi opettaa nöyräksi kasvatetulle ihmiselle oman tien kulkemista.
– Ior näyttää, ettei kannata elää muiden odotusten mukaan vaan kuunnella omia tuntemuksiaan ja elää ylpeästi niitä noudattaen.
Luontoon ja ympäristökasvatukseen vihkiytynyt Tessa Turtonen tahtoo tuottaa ihmisille hyvää mieltä ja koskettavia elämyksiä.
Ihmisiin luottava Ior on siinä verraton kaveri.
Pälkähdys omasta pikkuaasista syntyi, kun Turtonen tapasi Iorin ruotsalaisen äidin Lenan.
– Seurasin sen odotusaikaa, ja kun Ior syntyi, ei tarvinnut juuri miettiä.
Oli ilon päivä, kun pakettiauton keula kääntyi Vöyriltä kohti Ruotsia. Paluumatkalla Ior keikkui mukana.
– Nyt ihmettelen, miten olemmekaan pärjänneet ilman aasia. Tämä on minun vauvani. Eikös sovi hyvin tällaiselle nelikymppiselle, hän nauraa.
Turtosen tallissa hirnuu seitsemän hevosta. Suuri huoli olikin yksinäisen pikkuaasin selviytyminen isompiensa joukossa.
Huoli oli turha. Lauman ainoa tamma otti tulijan siipiensä suojaan ja alkoi äidinvaistollaan pitää sen puolia ruunia vastaan.
Nyt Ior on löytänyt laumasta paikkansa.
– Se on nyt yksi heistä.
kuukauden ikäinen aasivarsa viettää nyt aikaansa heinää nyhtäen ja tallikavereittensa kanssa lokoisasti lorvien.
– Se ei vielä tee työtä, mutta ehkä kuka tietää. Ehkä Iorista joskus vielä kasvaa oivallinen terapiaeläin.