Suomalainen yhteiskunta koostuu kaikista meistä Suomessa asuvista ihmisistä sekä yhteisöistä.
Hyvinvointiyhteiskunta turvaa kansalaisilleen laajat taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet sekä laajan, julkisin verovaroin rahoitetun palvelutarjonnan. Hyvinvointiyhteiskunnassa ilmenee kyllä pahoinvointiakin, mutta sellaisella yhteiskunnalla on varaa palkata riittävästi ammattiauttajia auttamaan somaattisesti tai psyykkisesti pahoinvoivia jäseniään.
Nyt on jo käynyt selväksi, ettei hyvinvointijärjestelmä sosiaali- ja terveyspalvelujen osalta pysty vastaamaan väestön vanhenemisen tuomaan palvelutarpeen lisäykseen. Tehty soteuudistus ei vähennä palvelujen tarvetta. Nyt on jo kestävyysvaje henkilökunnan ja rahoituksen osalta, vaikka suuret ikäluokat ovat vasta tulossa enemmälti hoivaikään.
Toki eläkeläisetkin maksavat veroja, monen mielestä liikaakin, mutta kun eläke on pienempi kuin palkka oli, niin veroeuroja kertyy vähemmän. Emme halua kuitenkaan leikata palveluja. Veroeurolla pitäisi siis saada enemmän palvelua.
Järjestelmää joudutaan tekohengittämään ottamalla syömävelkaa. Emme halua maksaa itse enempää veroina palveluistamme. Olemme antamassa lapsillemme ja lapsenlapsillemme velkaa perinnöksi.
Väestön ikärakenne oikenee vasta, kun suuret ikäluokat poistuvat muonavahvuudesta ja nuorempia ihmisiä muuttaa maahan.
Onneksi Suomeen on halunnut muuttaa enemmän ihmisiä kuin täältä pois, myös Vaasaan. On muuttanut myös hedelmällisessä iässä olevia naisia, niin että viime vuonna jo joka seitsemäs maassa syntynyt lapsi oli ulkomaalaistaustainen. Toivottavasti sisäinen väestönkasvu ja maahanmuutto yhdessä kompensoivat kuolleisuuden. Tai miksi asukasmäärän pitäisi kasvaa, koska maapallo on jo ylikansoittunut?
Väestön vanheneminen koskee myös puolustusvoimia, koska puolustettava alue pysyy samana, mutta reservi pienenee. Pitää satsata raskaampaan aseistukseen. Nyt onkin jo ostettu uusia hävittäjiä. Se maksaa, mutta mikä on itsenäisyyden, oman yhteiskunnan hinta?
Markus E. Myllymäki
Vaasa