Hyvinvointialueiden rahoitusmalli lähtee oikeasta ajatuksesta. Kahdella samankokoisella alueella voi olla hyvin erilainen palvelutarve. Siellä, missä ihmiset tarvitsevat enemmän hoitoa ja hoivaa, pitää olla myös enemmän rahaa niiden järjestämiseen.
Jo kunta-aikana kuntien sote-osuutta jaettiin sairastamisen perusteella. Tällöin sairastamista mitattiin Kelan lääkekorvattavuuksien avulla. Niitä voidaankin pitää täsmällisenä lähteenä, koska jokainen niistä perustuu B-lausuntoon lääkkeen tarpeesta, joka arvioidaan kansallisesti. Ne eivät kuitenkaan kuvaa kovin hyvin niin monimutkaista asiaa kuin sairastavuus.
Hyvinvointialueiden aloittaessa rahoitusmalliin lisättiin yhtäkkiä yli 100 uutta sairausluokkaa, joista suurin osa perustui THL:n hoitoilmoitusjärjestelmän aineistoon. Vaikuttaa siltä, että ennen toiminnan aloittamista kukaan ei tarkistanut, ovatko nämä tiedot soveliaita tähän tarkoitukseen.
Hallitusta on kritisoitu hitaasta reagoimisesta rahoitusmallin ongelmiin. Kun tällainen helvetinkone on kerran päästetty valloilleen, sitä on vaikea purkaa.
Tosiasiassa ongelmia lähdettiin ratkomaan heti niiden tultua esiin. Paha vain, että asiantuntijat pyrkivät ratkaisemaan ongelmia lisäämällä malliin samaan aineistoon perustuvia sairausluokkia. Vaikka tilastollista mallia kuinka monimutkaistaa, sieltä tulee roskaa ulos, jos sinne laittaa roskaa sisään.
THL esitteli poliittisille päättäjille vuonna 2025 ehdotuksen uudeksi malliksi. Edellä kuvattujen rekisteritietojen laatuongelmien lisäksi selvisi, että ehdotetussa versiossa yli 65-vuotiaiden hoivan tarvetta arvioitiin muun muassa sairausluokalla ”Alkuraskauden ongelmat”. Sellaista mallia olisi vaikea hyväksyä vakavalla naamalla.
THL nykysuuntaus on oikeansuuntainen, kun diagnoosien painoarvoa kevennetään. Oikea suunta on luokkien vähentäminen ja joidenkin täsmentäminen.
Tilastolliset mallit eivät koskaan kykene täysin mallintamaan monimutkaista maailmaa, ja joskus yksinkertaisempi malli antaa paremman vastauksen.
Mikään malli ei lopulta kuitenkaan ole oikea, koska todellisuus on tilastollisille malleille aina liian monimutkainen.
On myös todettava, että rahoitusmallin korjaamisesta ei ole Etelä-Pohjanmaan tilanteen pelastajaksi.
Etelä-Pohjanmaan diagnoositietokanta on tällä hetkellä maan täydellisimpiä. Toisin sanottuna, muiden alueiden diagnoositietokantojen täydentyessä Etelä-Pohjanmaan rahoitusosuus tippuu. Näin käy todennäköisesti myös siinä tilanteessa, kun mallin yksityiskohtia hiotaan. Mallin korjaamisen seurauksena Etelä-Pohjanmaan rahoitus tulee lähivuosina vähenemään.