Hyvinvointialueet perustettiin turvaamaan kansalaisten perusoikeudet: oikeus terveyteen, hoivaan ja riittäviin sosiaali- ja terveyspalveluihin asuinpaikasta riippumatta. Tämä on kirjattu sekä perustuslakiin että hyvinvointialueuudistuksen perusajatukseen. Palvelujen piti tulla lähemmäs ihmistä, ei kauemmas.
Nyt suunta näyttää olevan päinvastainen.
Vuodeosastojen lopettaminen Lapualta, Ilmajoelta, Kurikasta ja Jalasjärveltä on konkreettinen esimerkki päätöksistä, jotka vaarantavat juuri ne perusoikeudet, joita hyvinvointialueen pitäisi suojella.
Kyse on ikäihmisistä, pitkäaikaissairaista, toipilaista, muistisairaista, saattohoitopotilaista ja heidän omaisistaan.
Kun paikalliset vuodeosastot suljetaan, tilalle luvataan “korvaavia palveluja”, kotihoitoa, digiratkaisuja ja liikkuvia tiimejä. Ongelma on se, että nämä ovat tällä hetkellä lähinnä hypoteettisia. Käytännössä toimivia, riittävästi resursoituja ja aidosti saavutettavia vaihtoehtoja ei ole olemassa. Palveluja puretaan nyt ja uusia luvataan joskus tulevaisuudessa.
Tämä rikkoo hyvinvointialueen peruslogiikkaa. Ensin pitäisi rakentaa toimiva ja turvallinen järjestelmä, vasta sitten voidaan luopua vanhasta.
Kaikki eivät myöskään pärjää kotona, vaikka kotihoitoa lisättäisiin.
Vuodeosastojen lopettaminen ilman todellisia, toimivia ja testattuja korvaavia ratkaisuja ei ole kehittämistä, se on riskipeliä ihmisten terveydellä.
Hyvinvointialueen tarkoitus ei ole olla tehokas paperilla, vaan toimiva arjessa. Juuri nyt se on vaarassa unohtua.
Aluevaltuuston päätös lopettaa vuodeosastot on myös tehty lainvastaisella tavalla ja tulen tekemään asiasta valituksen Vaasan hallinto-oikeuteen.