Kuntiemme tilanne on nyt sellainen, että on oikeus odottaa poliitikoilta myös tänä vuonna kykyä tehdä tarvittavia, joskin epäsuotuisia päätöksiä. Taloudellinen tilanne jatkuu synkkänä, miten toimitaan avoimien sote-kysymysten kanssa, suuret investoinnit odottavat toteuttamistaan…
Mitä kauemmin olemme eläneet epävarmassa tilanteessa, sitä suurempi mielenkiinto pitäisi olla päästä ratkaisemaan epäselvät kysymykset. Paikallisella tasolla emme valitettavasti pääse vaikuttamaan kansallisen tason sote-kysymyksiin, koska niistä päätetään muualla. Niitä sitten vain implementoidaan paikallisesti. Mutta, ei edes tämä asia tule olemaan yksinkertainen.
Talouteen voisimme kuitenkin tarttua kunnolla, mikäli vain poliittista tahtoa ja ennen kaikkea rohkeutta löytyisi. Sen suhteen olen valitettavasti pessimisti.
Ei sovi unohtaa, että ensi vuonna käydään kunnallisvaalit ja se tulee olemaan tuhoisa ajatellen tähän saakka oikeaan suuntaan tehtyjä pieniä askeleita. Tulemme näkemään vanhan tutun kuvion.
Sopivasti syksyllä, jolloin vuoden 2017 talousarvio on laadittava ja hyväksyttävä, ongelmat alkavat. Olemme silloin niin lähellä vaaleja, että todella harva kunnianhimoinen poliitikko suostuu tekemään ”hankalia” päätöksiä, joita potentiaaliset valitsijat saattavat muistaa puolen vuoden kuluttua. Tarkoittaa siis sitä, että yhä useampi kysymys palautetaan uuteen valmisteluun, lähetetään muille elimille lausuntoa varten tai todetaan ei-kiireelliseksi, kunnes vaalit on käyty.
Menoja lisääviä päätöksiä, joihin todellakaan ei olisi varaa, tehdään varmasti viittaamalla epäoleellisiin seikkoihin, kuten ”tällä hetkellä ei oikein tiedetä, miten asiat etenevät ja odottamaan ei voi jäädä, joten on oikeastaan vastuutonta jättää päättämättä”. Tai sitten voi käydä kuten Vaasan kaupunginvaltuuston käsitellessä käyttömenojen seurantaa viime maanantain kokouksessa.
Kyseltiin, oliko sittenkin sopimatonta viime syksyn talousarviokäsittelyssä poistaa yliopistohankkeille tarkoitettuja määrärahoja 200 000 euroa. Jokainen varmasti muisti, että määrärahan poistaminen johtui siitä, että hankkeita oli priorisoitava ja mikäli määrärahaa ei olisi poistettu, joku muu, ehkä vielä tärkeämpi kohde olisi kärsinyt vielä enemmän.
Tilanteen korjaamiseksi hyväksyttiin ponsi: ”Samalla, kun kaupunginvaltuusto merkitsee Vaasan korkeakoulukonsortion raportin tiedoksi, valtuusto edellyttää, että 2017 talousarvion valmistelussa otetaan huomioon määrärahatarve Vaasan osaamispohjan vahvistamiseen ja korkeakoulujen tukemiseen”.
Minulla ei tietenkään sinänsä ole mitään asiaa vastaan, päinvastoin olen valmis kannattamaan kaupungin koulutuksen kehittämiseen liittyviä hankkeita. Mutta vähän huolestuttaa, mikäli kesken talousarviovuoden voi esittää ja hyväksyä toivomuksia, jotka aika pitkälle ”sitovat” valtuustoa seuraavan talousarviolaadinnan yhteydessä.
Riski on nimittäin ilmeinen, että menettelytapa toistuu, varsinkin sopivasti vaalivuoden kynnyksellä. Jos näin käy, ennestään hankala prosessi käy yhä pulmallisemmaksi.
Kaiken maailman tilastot osoittavat, että käytämme palvelutuotantoon huomattavasti enemmän rahaa kuin vertailukaupungeissa ja henkilökuntaa on todella runsaasti. Olisi siis vain opittava priorisoimaan ja hyväksymään, ettei ikuisesti voida jatkaa kuten tähän saakka vain siksi, että ”olemme tottuneet toimimaan näin”.
HANS FRANTZ
Kirjoittaja on valtiotieteen lisensiaatti ja kaupunginvaltuutettu