Mailattarien taival pesäpallon Superpesiksessä päättyi viikonloppuna Laitilan Jyskeelle hävittyjen karsintapelien jälkeen.
Vaasalaisseura vakiintui ensimmäisen neljän kauden ajan luotettavaksi puolivälieräjoukkueeksi, mutta toistaiseksi viimeinen eli viides kesä pääsarjassa osoittautui melkoiseksi Via Dolorosaksi.
Putoaminen sarjasta oli ikävä kyllä ounasteltavissa jo talvella.
Hallipeleissä ei saatu ainuttakaan voittoa. Eniten huolta aiheutti erittäin nihkeä sisäpeli.
Joukkue vaihtui pelaajistoltaan aiempaakin enemmän ykköspelinjohtajaa myöten. Korvaavat hankinnat saatiin Ykköspesiksestä ja sarjasta luopuneesta Hyvinkäästä.
Mailattarien kautta leimasi tehottomuus tilanteiden rakenteluissa ja kotiutuksissa. Joukkue pelasi sarjassa ennätyksellisen paljon nollajaksoja lyöntivuoroissaan.
Ulkopelissä näkyi ajoittain valtava epävarmuus, mikä kostautui etenkin räpylävirheinä ja pallon poltteluina painetilanteissa.
Moni pelaaja debytoi Superpesiksessä, ja sarjatason vaatima rutiinin puute näkyi helppoina perusvirheinä.
Kauden aikana Mailattarien lyöntipeli parani, kun Emma Hudd siirrettiin ulkokentältä lyöjäjokeriksi, ja Minea Mäkiviita otti vuorostaan Huddin paikan kakkosvahtina.
Kaikkien ällistykseksi joukkue voitti heti Itä-Suomen kiertueellaan Jyväskylän ja Joensuun kesäkuun lopulla. Tuo viikonloppu antoikin vielä paljon uskoa tulevaan.
Mailattarien putoaminen sinetöityi heinäkuussa siirtorajalla. Joukkuetta olisi täytynyt tuolloin pikemminkin vahvistaa, mutta lopulta kävi ihan päinvastoin.
Ensin Jussittaret kutsui Vaasassa lainassa olleen Minea Mäkiviidan takaisin riveihinsä. Oona Winterin sopimus purettiin yllättäen, ja hän siirtyi päävastustajiin kuuluvaan Pöytyän joukkueeseen.
Mailattaret hankki loppukaudeksi lyöjäjokeriksi Emma Syrjälän Ykköspesiksestä, kun Hudd palasi takaisin kakkosvahdin paikalle.
Valitettavasti Syrjälä ei pystynyt vastaamaan ollenkaan pääsarjan haasteeseen. Samassa yhteydessä harmittaa edelleen myös vaasalaisen oman kasvatin Alexandra Scheweleffin ennen kautta tapahtunut sopimuksen purku.
Hänen pelipaikkansa on ollut juuri kakkosvahti, ja Hudd olisi voinut pysyä jokerina Mäkiviidan lähdön jälkeenkin. Tätä vaihtoehtoa olisi pitänyt miettiä paremmin, kun Scheweleffin ulkopelipaikkaa keväällä puntaroitiin.
Pahoja takaiskuja aiheutui vielä lisää, kun Neea Mattila ja Enni Pellikka loukkaantuivat runkosarjan lopussa.
Etenkin koppari Pellikan loukkaantuminen joukkueen kenties parhaimpana pelaajana oli ihan ratkaisevaa varsinkin, kun Winter oli siirtynyt juuri aiemmin Pöytyälle – ironista kyllä koppariksi.
Ennen kauden tärkeimpiä karsintapelejä kokoonpano meni jälleen kerran uusiksi.
Nuoret tulokkaat, Iida Ritamäki ja Laura Hevonkoski, joutuivat liian kovaan paikkaan, vaikka täyttivät ruutunsa tilanteeseen nähden tosi mallikkaasti.
Erityisesti karsintapeleissä heijastuivat materiaalin kapeus, pelipaikkojen vaihtuvuus ja monen pelaajan riittämätön taitotaso Superpesiksessä.
Ykköspesis on raskas sarja jo pelkästään taloudellisesti. Aika näyttää minkälaiset resurssit Mailattaret saa koottua, jotta vaasalainen naispesäpallo jatkuu ja lähtee taas uudelleen lentoon.