Eihän siihen mennyt kuin 22 vuotta. Nimittäin siihen, että pääsin katsomaan VPS:n peliä livenä.
Kesäkuun 23. päivä astuin yhdessä toimittajakollegojen kanssa Lemonsoft Stadionille Vepsun VIP-katsomoon, ensimmäistä kertaa elämässäni sellaiseenkin.
Aluksi saimme hyvin syödäksemme ja juodaksemme ja sitten laskeuduimme auringonpaisteiseen katsomoon.
Mustavalkopaidat levittäytyivät silmieni eteen raikkaan, lähes uunituoreen viherkentän vasemmalle puolelle. Oikealle puolelleni kerääntyivät sinipaitaiset ja taululta luin keitä he olivat: AC Oulu.
Tuomari puhalsi pallon peliin, ja niin käynnistyi viimeinkin elämäni ensimmäinen Vepsun livepeli.
Seurasin peliä, huusin ja taputin. Hiljalleen aloin päästä vauhtiin, vaikka vilkuilin hivenen kateellisena vasemman päädyn Vepsun fanikatsomoon. Siellä oli paras meininki.
Mediaotsikoiden mukaan kaupunkimme jalkapallo-otteluissa meininki ei aivan aina ole kohdillaan.
Tänäkin keväänä valtakunnan medioissa asti Vaasan jalkapallokulttuuri yhdistyy sellaisiin sanoihin kuin "poliisi varautuu kaikin keinoin korkean riskin HJK-otteluun" (Ilkka-Pohjalainen 21.5.), "raju välikohtaus" (HS 12.6.) ja "veri lensi" (Iltalehti 12.6.). Kaksi viimeisintä liittyvät alasarjan otteluun, ensimmäinen liigaan.
Jalkapallohuliganismi on Suomessa marginaalinen ilmiö, jonka koetaan olevan nousussa. Tästä otsikot näyttävät kertovan.
Välikohtausten ja väkivallantekojen tekijöinä voi olla seurojen niin sanottuja riskikannattajia tai ultrakannattajia tai varsinaisia huliganisteja, joiden toiminta saattaa olla järjestäytynyttä rikollisuutta.
Suomessa tilanne ei ole vielä läheskään niin paha kuin monissa muissa maissa, kuten naapurissa Ruotsissa.
Jalkapallon ja väkivallan suhteeseen pitää siksi puuttua voimakkaasti juuri nyt ja tehdä puuttumisesta systemaattista myös paikallistasolla.
Vepsun ja AC Oulun ottelussa olivat poliisit mukana. Ainakin yksi poliisiajoneuvo vartioi parkkipaikalla lähellä oululaiskannattajien linja-autoa.
Juuri tällaista tarvitaan. Jo pelkkä virkavallan läsnäolo todennäköisesti estää väkivallanteot.
On muistettava, että jalkapallon fanikulttuurilla ja faneilla ei ole mitään tekemistä huliganismin kanssa.
Fanikulttuuriin kuuluvat oman seuran lippujen ja huivien heilutukset, rummutukset, huudot ja laulut – ei väkivalta.
Medioidenkin on hyvä asettua jalkapallon yleisötarinoissaan myös hyvän puolelle ja tuoda esiin urheilun katsomiseen ja kokemiseen liittyviä positiivisia näkökulmia, kuten reilun pelin henkeä.
Huligaanit nauttivat saamastaan mediahuomiosta, mutta niin nauttivat fanitkin.