Sunnuntain lehdessä (6.3.) oli kirjoitus otsikolla ”Ulkomaalaistaustaisten työntekijöiden hyväksikäyttö ei yllätä”. Ei se todellakaan yllättänyt allekirjoittanuttakaan, joka on jo vuosia odottanut tämän kuplan puhkeamista. Monissa eri yhteyksissä on saanut kuulla, kuinka hienosti Närpiössä kasvihuonetyöntekijät ovat integroituneet valtaväestöön ja miten muiden tulisi ottaa mallia tästä.
Lause ”ulkomaalaisia käytetään joka puolella surutta hyväksi alasta riippumatta, kun ei osata kieliä jne.” pitää osin paikkansa, mutta antaa sen kuvan, että kantasuomalaiset työnantajat olisivat niitä suurimpia riistäjiä. Esimerkiksi Närpiön tapauksessahan on kyse siitä, että vietnamilaistaustaiset ovat riistäneet vuosia omia kansalaisiaan ja ottaneet kynnysrahaa uusien maanmiestensä muuttaessa Närpiöön. Tämä ilmiö ei ole vain vietnamilaisyhteisön ongelma, vaan sitä esiintyy myös muissa kansallisuuksissa ja tuntuu olevan tapa, joka tulisi saada kitkettyä pois. Hankalaa se on, ellei tulijoita saada sopeutumaan suomalaiseen tapakulttuuriin ja oppimaan kieltämme.
Olen täysin samaa mieltä kirjoittajan kanssa näistä valvontaiskuista ulkomaalaistaustaisten työpaikoille. Luottamusmies vain ei ole se ainoa henkilö, jonka sinne pitäisi mennä, vaan mielestäni vero- ja muut viranomaistahot tulisi saada paikalle katsomaan, onko edellytyksiä lailliseen liiketoimintaan ja ovatko esimerkiksi takahuoneessa ja keittiössä toimivien työntekijöiden työ- ja muut luvat kunnossa? Jos vaikkapa pizzerian takahuoneessa on petipaikkoja, voidaan päätellä, ettei kaikki ole sitä mitä sen pitäisi olla.
Vaasan kaupungin keskustassa kivijalkakauppiaina eivät kantasuomalaiset tahdo menestyä, mutta kuin ihmeen kaupalla ulkomaalaistaustaisten maustekauppoja, partureita ja pizzerioita nousee tavan takaa kalliille kauppapaikoille. Tämä on merkki siitä, että säännöt eivät välttämättä ole kaikille samat. Yritystoiminnan tulisi perustua samoihin sääntöihin taustoista riippumatta ja sen aloittamiseksi maahanmuuttajan tulee ymmärtää toimintaan liittyvät velvoitteet ja ennen kaikkea sen, että maassamme työntekijällä on oikeuksia.
Suomalaisen työnantajan ja -tekijän vastakkainasettelua ei pidä tähän sotkea, vaan mm. tässä tapauksessa rikostutkintaan johtanut kiskonta ja ihmiskauppa ovat muiden kulttuurien mukanaan tuomaa. Suomalainen sopimusyhteiskunta, joka on viime vuosituhannella saavutettu neuvottelemalla, ei kaipaa työntekijöiden hyväksikäyttökulttuuria, joka tulee EU:n ulkopuolelta.
Anne Rintamäki
Vaasa