“Julkisilla paikoilla erottuu hyvin muista nämä ‘vapaakasvattajat’. Ja eivät todellakaan edukseen.”
“... mitään käytöstapoja ei ole..."
“Perusasiat kuten 'kiitos, anteeksi, saisinko' on ihan hukassa.”
"Ihmiset vain eivät enää tiedä miten kasvatetaan."
Puhekielessä vapaasta kasvatuksesta puhutaan monella tapaa, mutta useimmiten sitä syyllistävästi kuulutetaan juurisyyksi lapsen tai nuoren huonolle käytökselle. Sävy ilmenee vauva.fi-keskustelupalstan kommenteista yllä.
Suoran syy-seuraussuhteen olettaminen vapaamielisemmän kasvatuksen aiheuttamasta häiriökäyttäytymisestä on asiantuntijoiden mukaan harhaanjohtava.
– Alkujaan 1960–70-luvuilla se [vapaa kasvatus] tarkoitti, että lapsella on oikeus toteuttaa itseään aika lailla ilman rajoituksia, oikaisee Pohjanmaan hyvinvointialueen lapsiin ja nuoriin erikoistunut psykologi Anne Pirttimaa.
Nykyajassa vapaaksi kasvatukseksi voisi Pirttimaan mukaan lukea esimerkiksi lapsen antamisen harjoitella oman tahdon ilmaisemista ja omien päätösten tekemistä, vanhempien asettamissa rajoissa. Tietysti vapaampi kasvatus voi myös näyttäytyä vanhempien haluttomuutena tuottaa lapselle pettymystä tai suuttumusta ja siksi sallivan lapselle päätöksenteon kaikenlaisissa tilanteissa, Pirttimaa jatkaa.
– Nykyään hyvän kasvatuksen ymmärretään sisältävän sekä rajoja että rakkautta.
Kannustavaa kasvatusta
Lasten ja nuorten osallisuus perhe-elämässä on Kasper – Kasvatus- ja perheneuvonta ry:n asiantuntija Salla Friskin mukaan kasvanut huomattavasti viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana. Myös Frisk kuvailee nykyajan vapaata kasvatusta lapsen oikeuden korostamisena tulla kuulluksi häntä koskevissa asioissa ja sanoa mielipiteensä.
– Kuitenkin niin, että vanhemmat tekevät päätökset ja vetävät rajoja, täydentää Frisk.
Vapaamielisemmässä kasvatuksessa lapsella onkin paljon toimivaltaa vanhempien asettamien rajojen sisällä, muttei vapaampikaan kasvatus Friskin mukaan tarkoita sitä, että lapsi päättäisi esimerkiksi kaikista perheen asioista.
– Kun vanhemmat kumminkin suovat lapsen tulla kuulluksi, lapsi voi kokea toimijuuden itsessään ja siten tuntea osallisuuden omassa perheessään, kuvailee Pirttimaa lapsilähtöistä, ohjaavaa ja kannustavaa kasvatusta.
– Kiinnostuksen osoittaminen lapsen ajatuksia ja tekemisiä kohtaan ovat tärkeitä tekijöitä, hän painottaa.
Kun lapsi kokee, että hänen ajatuksillaan on merkitystä perheessä, koulussa tai missä tahansa toimintaympäristössä, lisää se lapsen hallinnan tunnetta ja siten hyvinvointia, alleviivaa Frisk. Myös Pirttimaan mukaan erilaisten toimintaympäristöjen kokemuksilla on suuri merkitys siihen, minkälainen käytös lapsessa vahvistuu.
Tunteensa hyväksyväksi aikuiseksi
Salla Friskin mukaan häiriökäyttäytyminen kumpuaa usein siitä, ettei lapsi ole tullut kuulluksi tai ymmärretyksi omasta tulokulmastaan. Käytökseen puuttuessa aikuiset myös Friskin mielestä liian usein tarttuvat pelkästään häiritsevään tai häiriintyneeseen käyttäytymiseen ottamatta huomioon, mistä käytös voisi johtua.
Frisk korostaakin, että ajoittain häiriökäyttäytymisen juurisyy voi olla täysin eri kuin sen aikaansaama käytös. Hän mainitsee esimerkiksi kotiolot tai taloudelliset huolet perheessä, jotka voivat heijastua kovastikin lapsen käyttäytymiseen.
– Oltaisiin [aikuisina] uteliaita siitä, mitä lapsi tai nuori itse kertoo, Frisk kehottaa.
Anne Pirttimaa peräänkuuluttaa tunteiden tunnistamiseen ja tunnesäätelyyn opastavaa kasvatusta, joka auttaa lasta kehittymään tunteensa ymmärtäväksi ja hyväksyväksi aikuiseksi. Myös pettymyksen ja suuttumisen tunteiden kohtaaminen on tärkeää harjoittelua psykologin mukaan.
Tunneälykkäältä lapselta tai nuorelta oman toiminnan hallinta onnistuu paremmin, Pirttimaa summaa.
Toisaalta vanhemmat ovat tärkeässä esimerkillisessä asemassa tukemaan oikean ja väärän ymmärtämistä. Näin etenkin omatunto ja empatiataidot pääsevät kehittymään. Ilman näitä seurauksena voi olla pahimmillaan häiriökäyttäytymistä, Pirttimaa selkeyttää.
– Jos lapsi saa aina päättää itse, voi lapsesta tulla kovin itsekäs ja määräilevä.
Lapsen ja aikuisen näkökulma on erilainen
Lapsi kohtaa maailman hyvin eri tavoin kuin aikuinen. Siksi Frisk toivoisikin aikuisten kuuntelevan lapsen omia kokemuksia etenkin siitä, mitkä he kokevat haasteiksi omassa elämässään. Kasvatuksessa kuten muussakin lapsen tai nuoren ja aikuisen välisessä kanssakäymisessä tärkeintä on, että lapsella tai nuorella on hyvä olo puhua omista ajatuksistaan ja itsekoetuista haasteista, kasvatus- ja perheneuvonnan asiantuntija päättää.
– Kukaan ei synny häiriökäyttäytyjänä, vakuuttaa Pirttimaa.
Alun sitaatit on poimittu vauva.fi-keskustelupalstalta hakusanalla "vapaa kasvatus".
Juttu on julkaistu Ilkka-Pohjalaisessa ensimmäisen kerran 23.7.2023.
