Siitä huolimatta, että muutos on luonnollinen osa elämää, on moni peloissaan muutoksesta. On ymmärrettävää, että pelottaa, itsekin pysyisin mieluusti mukavuusalueellani, mutta jos pysyy paikoillaan, ei pysty kehittymään.
Uimaan oppii ainoastaan hyppäämällä veteen, mutta miten uskaltaisi hypätä veteen? Osaamatta uida ja tietäen, että on mahdollista hukkua.
Joskus on vain pakko tehdä oikein. Koulussa luimme Fredrik Backmanin novellin Sebastian och Trollet (2017). Novellissa päähenkilö Sebastian elää lasikuplassa, jonne yhtäkkiä ilmestyy peikko. Peikko kertoo Sebastianille, että hän ei voi jatkaa elämänsä kuplan sisällä.
Peikko sanoo, että joko kupla tai Sebastian tulee menemään rikki. Päähenkilön on pakko muuttaa elämäntapojansa, vaikka se onkin pelottavaa.
En usko, että päähenkilö olisi tehnyt niin, ellei hänen olisi ollut pakko.
Meidän kaikkien elämässä on tapahtunut muutoksia.
Itselle suurimpia päätöksiä oli mennä tänä syksynä Vasa övningskolanin lukioon, vaikka kaikki muut kaverit menivät Vamialle tai Lyskalle.
Alku oli erittäin pelottava, mutta nyt, kun on päässyt tutustumaan uusin ihmisiin, olen tajunnut, ettei muutos ollut pahasta. Kaikki ikätoverit ovat olleet erittäin mukavia, ja minulla on ollut erittäin hyviä opettajia, erityisesti suomen kielessä ja musiikissa. Kaikille näille ihmisille olen erittäin kiitollinen.
Mitään tästä ei olisi tapahtunut, ellen olisi uskaltanut tehdä loikkaa veteen ja oppinut uimaan. Totta kai pelotti, että hukkuisin. Eli että en saisi uusia kavereita tai etten viihtyisi uudessa koulussa, mutta tietyllä tavalla kiehtoi ottaa loikka tuntemattomaan.
Muutos pakottaa meidät kehittymään ja oppimaan, tekemään parhaamme.
Moni ihminen jossittelee aivan liikaa. Mietin itsekin, teinkö oikean päätöksen ja varsinkin lukion alussa sitä tuli paljon mietittyä.
Mutta kaikkeen tottuu aikanaan, ja nyt tiedän löytäneeni omanlaiseni paikan. Haluan siis tuoda esille, ettei muutos ole aina niin pahasta.
Meidän pitäisi oppia hyväksymään muutos ja näkemään positiiviset puolet kaikessa. Meidän pitäisi mennä puhumaan uusille ihmisille, kun se on mahdollista, sen sijaan, että vellomme yksinäisyydessä.
Muutos pitää ottaa vastaan avoimin käsin ja sydämin, eikä sellaisena asiana, jota me juuri ja juuri siedämme.