Huu­to­lais­po­jan tarina jäi ikui­ses­ti mieleen

Kirjoittaminen on Armas Kuusistolle terapiahetki. – Kun saan kynän käteen, muut asiat unohtuvat. Kuva: Selma Paavola
Kirjoittaminen on Armas Kuusistolle terapiahetki. – Kun saan kynän käteen, muut asiat unohtuvat. Kuva: Selma Paavola

Naapuritalon isännän kertoma tarina pysyi Armas Kuusiston mielessä parikymmentä vuotta. Lopulta hän istui kirjoituskoneen ääreen.

– Ajattelin ensin novellia, mutta tekeleestä tulikin 500-sivuinen.

Esikoisromaani Akselin tarina on koskettava kertomus huutolaispojan elämästä.

Vaiettu salaisuus. Köyhien perheiden lapsia, orpoja, vanhuksia ja sairaita myytiin Suomessa huutokaupalla vielä alle sata vuotta sitten. Vilkkaimmillaan huutolaisuus oli 1870–1880-luvuilla.

– Huutolaiset olivat pitkään vaiettu salaisuus. Aiheesta on melko vähän kirjallisuutta, Kuusisto toteaa.

Lapsi joutui huutolaiseksi, jos hän oli menettänyt vanhempansa tai jos perheellä ei ollut varaa elättää lasta. Lastenkoteja sen ajan Suomessa oli erittäin vähän.

Kuusiston kirjan päähenkilö päätyy huutolaiseksi, kun hänen isänsä kuolee tapaturmaisesti ja äiti menehtyy sairauteen. Akseli on vasta 3-vuotias.

– Akseli ei ymmärrä, miksi hänen täytyy lähteä rakkaiden sisaruksiensa luota. Hänet viedään myllykuorman päällä uuteen kotiin.

Huutokauppoja pidettiin tavallisesti viattomien lasten päivänä 28. joulukuuta. Huutolaisen sai se, joka vaati pienimmän elatusmaksun kunnalta. Lapsista tuli tavallisesti työvoimaa.

– Monet lapset tekivät todella rankkaa työtä ikäänsä nähden, Kuusisto kertoo.

Köyhät taas huusivat sairaita ja vanhuksia, joiden pitämisellä oli mahdollisuus hankkia lisätuloja ja verorahoja.

– Huutolaiset kokivat usein julmaa kohtelua. Lapset eivät juuri tunteneet kodin lämpöä. Myös Akseli jäi vaille rakkautta.

Laki kielsi huutolaisuuden. Romaani on fiktiota, mutta sen pohjana on tositarina, jonka Kuusisto kuuli asuessaan Ilmajoella.

– Kirjoitusvaiheessa tarinaan tuli jatkuvasti uusia elementtejä. Kirjoitin kirjan kolmeen kertaan.

Huutokaupat ja huutolaisnimen käyttö kiellettiin vuonna 1923, kun uusi köyhäinhoitolaki tuli voimaan. Osa kunnista noudatti lakia, mutta osa jatkoi toimintaa vielä 1930-luvulla lainvalvonnan puutteellisuuden takia.

Kirjan päähenkilö on syntynyt Itä-Suomessa vuonna 1926.

– Kirja seuraa Akselin elämää ja sen käänteitä aina ammattiin valmistumiseen saakka, Kuusisto kertoo.

Suunnitteilla jatko-osa. Akselin tarina julkaistaan loka–marraskuun vaihteessa Vaasan kaupunginkirjastossa. Aluksi kirjaa painetaan 300 kappaletta.

Suunnitteilla on myös jatko-osa. Kirjoittaminen on ollut Kuusistolle aina terapiahetki.

– Olen kansakoulusta asti pitänyt kirjoittamisesta. Kun töissä oli stressaavaa, edes juokseminen ei auttanut. Ajatukset rauhoittuivat, kun otin kynän käteen.

Jatko-osan Kuusisto aikoo kirjoittaa kirjoituskoneella niin kuin ensimmäisenkin romaanin. Toinen kirja ei kuitenkaan tule odottamaan julkaisua yhtä kauan. Esikoisromaani odotti pöytälaatikossa yli kymmenen vuotta.

– Painoon ei kelvannut konekirjoitus, joten ystäväni kirjoitti kirjan tietokoneella uusiksi.

Kuusisto paljastaa, että romaani päättyy todella suureen yllätykseen. Se tapahtuu keskellä metsää kahden pitäjän rajalla.

– Kirja käsittelee elämää huutolaislapsuuden jälkeen. Se tuo uuden näkökulman jo olemassa olevaan kirjallisuuteen.

Janette Litmanen

Lähteet: Kotiseutuliitto.fi ja Työväenperinne.fi

Ilmoita asiavirheestä