Suomen miesten jalkapallomaajoukkueen alku tämän syksyn Kansojen liigassa tiedettiin vaikeaksi, ja vaikea siitä tuli. Tiistai-illan 0–2-tappio Englannille Lontoon ikonisella Wembley-stadionilla ja lauantain 0–3-löylytys Kreikan vieraana jättivät haaveet lohkon kärkikamppailusta ohuiksi, kun jäljellä on vielä neljä peliä.
EM-finalisti Englantia vastaan Huuhkajat sinnitteli mukana vajaan tunnin, kunnes Harry Kane äityi juhlimaan sadatta maaotteluaan viimeistelemällä ensin suomalaisvirheestä ja sinetöimällä vielä voiton illan toisellaan. Sinnittely kesti pidempään kuin lauantaina Kreikassa, jolloin Huuhkajat taipui jo avauspuoliajalla, vaikka esittikin hienoisia lupauksia "uudesta tulemisestaan".
Suomi on vuoden sisään voittanut vain kolme yhdestätoista pelistään, ja voitoista kaksi on irronnut San Marinoa ja Viroa vastaan. Tappioita on seitsemän, ja maali on pysynyt puhtaana vain kerran. Päävalmentaja Markku Kanerva ja hänen uusiutunut valmennusjoukkonsa (Jani Honkavaara, Tim Sparv, Teemu Tainio) ovat tarttuneet härkää sarvista ja lähteneet uudistamaan Suomen peliä, niin pallollista kuin pallotontakin.
Valmista ei tule hetkessä, varsinkaan tiukkojen aikaresurssien maajoukkuejalkapallossa. Se näkyi tästä syksyn ensimmäisestä maaotteluikkunasta.
– Nämä olivat kaksi etukäteen vaikeinta vieraspeliä, mutta odotukset varsinkin Kreikkaa vastaan olivat isommat. Siellä eivät marginaalit olleet meidän puolellamme. Ja ylipäätään kaikki maalit, mitä näissä päästettiin, olivat harmillisia: isoja ja pieniä virheitä, jotka kostautuivat aika rankasti. Ja tietysti harmittaa se, että tosi vaisuksi jäivät viimeistely-yritykset molemmissa peleissä, Honkavaara tiivisti STT:lle puhelimitse Lontoosta.
– Paljon on jumpattu, työstetty, yritetty tuoda uutta. Valmennustiimi on yhteistyötä harjoitellut aika paljon nyt, kun ensimmäisen kerran oltiin näin pitkään yhdessä. Ei mikään varsinainen kuherruskuukausi, ei mikään kevyt ikkuna ollut vaan (tämän syksyn) pahin mahdollinen. Haasteellista oli, mutta uskon, että seuraavissa ikkunoissa ollaan niin joukkueena kuin myös valmentajina valmiimpia ja parempia.
Kokonaisuus ja yksilöt
Tulokset olivat mitä olivat, mutta Honkavaara näki positiivisiakin pilkahduksia.
– Kreikkaa vastaan pallollinen pelaaminen oli mielestäni hyvää. Pystyttiin pelaamaan vähän lyhyemmillä etäisyyksillä ja saatiin vietyä painetta ylös. Toiminta siellä oli sitten heikompaa: haluamme mennä hallitusti (vastustajan) selustaan, ja Kreikka-pelissä päästiin hetkiin, joissa sinne olisi pitänyt mennä. Mutta niitä hetkiä ei ihan tunnistettu, siellä oli tosi paljon mahdollisuuksia haavoittaa Kreikkaa enemmän. Niitä ei joukkueena löydetty.
– Tuo puoliaika oli monin paikoin lupauksia herättävä. Sitä mitä me haluamme tehdä. Mutta se, miten saadaan yksilöiden vahvuudet paremmin esiin, siinä ollaan vielä selkeästi vaiheessa. Luodaan tiettyjä periaatteita ja niitä on pelaajien kanssa työstetty. Mutta ei se hetkessä tapahdu.
Tekemistä on. Suomi ei saanut kahdessa pelissään yhtään laukausta kohti maalia.
– Fakta on se, että meidän on hyökättävä paremmin, yhtenäisemmin ja tasapainoisemmin. Ja monipuolisemmin. Puolustaa me osaamme, mutta kun hyökätään aktiivisemmin, niin haasteet tulevat siinä, miten ollaan tasapainossa koko ajan ja pelaajat tietävät, mitä tapahtuu. Noita ei oikeastaan saada selätettyä ennen kuin saadaan lisää kokemuksia, Honkavaara päätti.