Aitajuoksijat Lotta Harala ja Reetta Hurske valmistautuvat finaalitavoittein Rooman EM-kisojen juoksuihin. Harala pääsee radalle perjantaina aamupäivällä 100 metrin aitajuoksun alkuerissä. Hurske joutuu odottamaan lauantai-iltaan, sillä hän pääsee rankingsijoituksensa ansiosta suoraan välieriin.
Molemmat laskeskelivat keskiviikkona Roomassa, että loppukilpailupaikkaan voisi riittää pienikin 12,90:n alitus. Se on mukavasti kummankin ulottuvilla.
Hurske on hallikisojen Euroopan mestari 60 metrin matkalla ja hänellä on runsaasti kokemusta olympia-, MM- ja EM-tason kilpailuista.
– Tunnen edelleen, että olen vasta aloittelija, mutta kyllä tässä alkaa jo olla joukkueen kokeneemmasta päästä, Hurske pohti kokemuksen merkitystä nuorempia Suomen joukkueen mediatilaisuuteen osallistuneita joukkuetovereitaan silmäillen.
– Ehkä minulla on nykyisin aikaisempaa rauhallisempi olo ennen kisapäivää. Ei tarvitse hötkyillä.
Halu mennä kovaa
Vuosia vammojen kanssa kamppaillut Harala kilpailee toista kertaa urallaan aikuisten arvokisoissa.
– Kivaa, Harala tiivisti iloisesti hymyillen tunnelmansa.
– Olen aidosti kiitollinen siitä, että olen täällä. Ilman vaikeuksia en osaisi arvostaa tätä samalla lailla.
Haralan riemu näkyy ja kuuluu.
– Ilo ja hyvä fiilis ovat mulla läsnä kaikessa mun tekemisessä. Mulla on verkkakentällä musat päällä, mä tanssin ja fiilistelen, haen hyvää meininkiä, Harala jatkaa.
– Moni Suomessa luulee, etten silloin tee tätä tosissani, mutta se ei missään nimessä ole niin. Jumakaude, että haluan mennä kovaa ja voittaa, kun menen viivalle.
Harala todisti vauhtinsa toukokuun alkupuolella, kun hän juoksi Espoossa kaikkien aikojen parhaan suomalaisajan 12,64. Tulos ei kuitenkaan ollut ennätyskelpoinen liian voimakkaan myötätuulen takia.
Hermopinne jarrutti vauhtia
Sen jälkeen Harala teki pienen virheen. Hän olisi tarvinnut pidemmän palautuksen ennen kauden seuraavia kilpailuita. Jumi paheni etummaisena aitovan jalan hermopinteeksi ja vauhti hidastui.
Kevään harjoituksissa ja kauden ensimmäisissä starteissa Haralalle mitattiin hurjat väliajat ensimmäisen aidan alastuloon saakka, mikä on aitajuoksun tärkein vaihe. Viime kisoissaan hän ei ole saanut juoksua jatkumaan normaalisti siitä eteenpäin.
– Se vaihe ensimmäisen aidan alastuloon on mun syömähammas. Sen pitää toimia, sillä aitojen välissä ei paljon kiihdytellä enää sen jälkeen, Harala selitti aitajuoksun ideaa.
Haralan kädet ja jalat käyvät, kun hän mallintaa, miten hermopinne haittasi juoksua.
– Jalka ei hermottanut enää ihan parhaalla tavalla. Etummainen jalka tuli aidalta alas vähän myöhässä ja jäi tuohon eteen eikä painopisteen alle, Harala jatkoi.
Ongelma maksoi Haralalle noin kolme sekunnin sadasosaa jokaisella aitavälillä ja loppusileällä.
– Kolme sadasosaa. Se kuulostaa vähältä, mutta siitä tuleekin kolme sekunnin kymmenystä, kun se kertautuu joka aidalla.
Nyt tilanne on korjattu. Vaiva on ollut oireeton ainakin kaikissa oheisharjoituksissa.
– Vain aitajuoksu on enää kokeilematta. Mutta luotan siihen, että osaan juosta aitoja, jos jalka on kivuton myös aitoessa. Olen elämäni kunnossa.