VIIKON VIERAS: Vaasalainen Heidi Jansson aloitti tänä syksynä Vaasan ruotsinkielisen perusopetuksen vastaavana koulukuraattorina.
Hiljattain sosiaalityöntekijäksi valmistuneen Janssonin pro gradu -tutkielma palkittiin korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentian etiikkapalkinnolla syyskuussa. Tutkimus käsitteli viiden äidin huostaanottokokemuksia.
– Biologiset äidit uskoivat muiden pitävän heitä huonoina äiteinä. He itse eivät kokeneet näin, eikä heidän läheisillään ollut tällaista kuvaa, Jansson kertoo.
Huostaanottoon turvaudutaan silloin, kun vanhempien omat valmiudet eivät riitä pitämään huolta lapsesta tai jos lapsi omalla käyttäytymisellään vahingoittaa kehitystään tai terveyttään.
– Lähtökohtaisesti vanhempia pyritään tukemaan avohuollon keinoin. Huostaanotto on aina viimeinen ratkaisu, Jansson sanoo.
Huostaanotto aina kriisi. Tutkimukseen osallistuneet äidit kokivat, että heidät nähdään ensisijaisesti huonoina äiteinä, alkoholisteina tai psyykkisesti sairaina.
He myös kokivat, että huostaanotto ei ollut tarpeellinen tai että se oli tehty väärin perustein. Osalle oli epäselvää, miksi lapsi oli otettu huostaan.
– Kaikki äidit puhuivat siitä, että heitä ei kuunneltu tarpeeksi. He kokivat jääneensä huostaanottoprosessissa sivuun, eivätkä tunteneet asemaansa tasavertaiseksi viranomaisten ja sijaisvanhempien kanssa.
Janssonin mukaan olisi tärkeää saada äidit tuntemaan, että myös he ovat mukana lapsen asioissa. Auttamisjärjestelmässä tulisi kriittisesti tarkastella käsityksiä siitä, millainen on huostaanotetun lapsen vanhempi.
– Käsitykset ja ennakkoluulot saattavat joskus vaikuttaa työntekoon. Huostaanottoprosessissa tulisi aidosti kuunnella ja tukea ja äitiä. Siihen on saatava riittävästi resursseja myös sosiaalityössä.
Apua vertaistuesta. Biologiset äidit olisivat kaivanneet enemmän apua ja tukea jo ennen huostaanottopäätöstä. Konkreettista apua kaivattiin erityisesti arjen askareisiin.
– Vanhemmat kokivat, että heitä ei ollut autettu tarpeeksi avohuollon keinoin. Monille huostaanottopäätös oli tullut liian nopeasti.
Äidit kertoivat saaneensa tukea läheisiltään, mutta apua olisi tarvittu enemmän myös viranomaisilta.
– Usein apua tarjottiin äideille liian myöhään, ja he olivat jo menettäneet luottamuksensa viranomaisiin.
Tärkeä kanava lasten äideille löytyi netin keskustelupalstoilta. Muiden samassa asemassa olevien äitien kanssa keskustelu antoi korvaamatonta vertaistukea.
Janssonin mukaan vertaistukea olisi hyvä järjestää enemmän myös viranomaisten taholta.
– Jos tällaista apua tarjottaisiin jo aikaisemmassa vaiheessa, äitien kokemukset eivät välttämättä olisi yhtä negatiivisia.
Koulumaailma kiehtoo. Jansson kiinnostui sosiaalityöstä työskennellessään lastensuojelussa. Hän on aikaisemmalta koulutukseltaan yhteiskuntatieteiden maisteri, mutta päätti valmistumisensa jälkeen hankkia myös sosiaalityöntekijän pätevyyden.
– Lapsi- ja perhetyö on aina ollut minulle läheinen aihe. Etenkin koulumaailma on aina vaikuttanut kiehtovalta.
Janssonilla on itsellään kaksi lasta. Vapaa-aika kuluu pitkälti perheen kanssa aikaa viettäen, mökkeillen ja luonnossa liikkuen.
Ennen nykyistä työtään Jansson ehti olla koulukuraattorin sijaisena myös Mustasaaressa. Parasta työssä on se, että pääsee keskustelemaan lasten kanssa ja saa olla mukana heidän arjessaan.
– On kiva kuunnella lasten ajatuksia ja mietteitä. Tässä työssä oppii joka päivä jotain uutta.
Riina Siirtola