Vallitsevassa tilanteessa alkaa kuulua kaikuja menneisyydestä Venäjän käyttäessä ruokaa jälleen kerran aseena vetäytyessä Mustanmeren viljasopimuksesta. Tämä tarkoittaa aina eniten kärsimystä niille sivullisille, jotka ovat vähiten syyllisiä sotaan.
Vahvinkin linnoitus on joutunut historiassa antautumaan hyökkääjälle lähes ilman sapelin kalistelua, jos piiritys jatkui niin kauan, että ruokavarat yksinkertaisesti loppuivat. Nykyaikanakin puolustusliitto on heikko, jos sillä ei ole varastossa ruokahuoltovarmuuden kannalta tarpeeksi elintärkeitä raaka-aineita. Varastot täynnä ammuksia ja aseita on heikko sotilaalliselle painostukselle, jos huoltovarmuus on retuperällä.
Ruoan ja energian toimitusketjuihin on tullut muutoksia, kun Venäjä pommittaa kaupunkeja Ukrainassa maan tasalle sekä rikkoo räikeästi kansainvälisiä sopimuksia. Pakotteet ovat paras ei-sotilaallinen keino painostaa hyökkääjää vetäytymään aikeistaan. Pakotteissa pitää olla lujana, jotta meillä säilyy jatkossakin ei-aseellinen keino lopettaa sota ja kynnys sen aloittamiseen on korkea.
Historiaa tutkiessa huomaamme, että ruoan osalta yksi suurimmista epävarmuuksista on sää.
Miten kestäisimme täyden katovuoden tai vuosia, vaikka olisimmekin lähes täysin omavaraisia normaaleina satovuosina? Tällainenkin on tässä maassa koettu raskain seurauksin.
En kuitenkaan usko, että katovuodet enää koskaan toistuu Suomessa. Puhuttaessa globaalista viljataseesta ja sen jäädessä pahasti alijäämäiseksi tilanne on toinen, sillä se, jolla on vähiten maksukykyä jää ilman jokapäiväistä leipää.
Suurista katovuosista Euroopassa kärsisi nykymaailmassa eniten kehitysmaat ja eritoten Afrikka. Ruoka pistää kansat liikkeelle ja globaalissa maailmassa perhosvaikutus ilmenee aina jossain. Vaikka saisimmekin Euroopassa rahalla hoidettua ja siirrettyä ongelman tulevaisuuteen, aina tapahtuu jossain jotain.
Toimitusketjut nykymaailmassa on viritetty tehokkuudessaan ihailtaviksi, mutta häiriötekijöihin varautuminen ei ole riittävällä tasolla. Toimitusketjujen kehittäminen on ollut elinehto tehokkuuden kasvattamisessa, mutta se on lisännyt haavoittuvuutta huoltovarmuuteen.
Mitä tämä tarkoittaa meidän kannalta? Suomessa valmistetut makaronit näyttävät tulevan yhdestä tehtaasta. Kun siellä mylly hajoaa, on markettien hyllyt tyhjänä. Hyvä esimerkki nykyajan haavoittuvuudesta ja sen seurauksista.
Kaikkea ei huoltovarmuuden kannalta tarvitse tai edes voi ottaa huomioon. Ilman makaroniakin pärjää, ja sen voi aina korvata, vaikkapa kotimaisella perunalla.
Mikään taho ei voi yksin turvata Suomen huoltovarmuutta. Päätin keväällä perustaa parlamentaarisen huoltovarmuusryhmän eduskuntaan. Ryhmä keräsi nopeasti yli 30 kansanedustajaa yli puoluerajojen.
Ryhmän tavoitteena on kutsua yhteen lainsäätäjät ja asiantuntijat keskustelemaan ajankohtaisista huoltovarmuusteemoista. Ryhmän tuloksista ja kannanotoista raportoidaan välittömästi vastuuministerille.
Minut valittiin puheenjohtajaksi ja ensimmäisenä varapuheenjohtajana toimii Niina Malm (SDP) sekä toisena varapuheenjohtajana Mikko Polvinen (ps).
Janne Jukkola
Kokoomuksen kansanedustaja Kokkolasta