Teollistumista pidetään yhteiskunnallisena ja taloudellisena murroksena, joka on tiukasti sidoksissa teknologisiin innovaatioihin ja energiavarantoihin. Sähkö- ja polttomoottoreiden kehitys on luonut perustan modernille teollisuusyhteiskunnalle, ja omavaraisesta, maatalousvaltaisesta yhteiskunnasta on siirrytty rahatalouteen, jossa kulutetaan minkä ehditään.
Opetushallituksen etälukio todentaa, että teollisuuden aikakaudella vallan välineiksi ovat tulleet energia ja ne kyvyt ja pääomat, joita teollisuus tarvitsee voittojen tekemiseen.
Kolarin peruskoulun historian teos opettaa puolestaan, että teollistumisen takia maailma on saastunut ennen näkemättömällä tavalla ja nopeudella. Tehtaat ovat puhaltaneet tuuliin savukaasuja, ja tehtaiden jätevirrat saastuttaneet maaperiä ja vesistöjä. Teollisuuskaupunkien savusumu on aiheuttanut hengitysvaikeuksia ja kuolemia.
Lapsemme oppivat digitaalisista oppikirjoistaan, että ihmisten asenteet estivät pitkään ympäristötuhoihin puuttumisen, sillä nokinen taivas oli osoitus vauraudesta. Heille kerrotaan, että kaupunkien elinoloja ryhdyttiin parantamaan 1800-luvun loppupuolella lainsäädännön avulla.
Poliittinen vaikuttaminen on pitkin historiaa ollut kuitenkin hyvin valjua ja tehotonta, sillä teollistumista ja sen mukanaan tuomaa kaupungistumista pidettiin merkkeinä edistyksestä ja kehityksestä – ja pidetään edelleen. Vaasaankin kaavaillut pilvenpiirtäjät ovat todistavinaan osaamisesta ja hyvinvoinnista. Saastuneeseen ilmaan, slummiutumiseen tai muihin kaupunkien haittapuoliin kiinnitetään huomiota vähemmän, jos lainkaan.
Vallitsevassa saasteyhteiskunnassa teollistuminen ja kulutus jatkavat kulkuaan. Hiljaa tappava saastekuorma syntyy teollisuudessa, energiantuotannossa ja liikenteessä. Sadat miljoonat ihmiset altistuvat likaiselle ilmalle, maaperälle ja vesistöille.
Maailman terveysjärjestö WHOn syyskuussa julkistama saastekartta ilmentää järkyttävällä tavalla sen todellisuuden, johon lapsiamme kasvatamme. Jo 92 prosenttia maailman väestöstä elää alueilla, joiden ilmanlaatu on terveydelle ongelmallinen. Nykyiset väestönsiirrot ovat vasta alkusoittoa.
Kuvottavin esimerkki kotimaan nykyteollistumisesta on Talvivaara. Elokuussa Kino Ritzissä esitetty Nälkämaan Sampo kertoi koko tarinan kaikessa kauheudessaan. Sanat loppuvat kesken, kun yrittää kuvailla poliittisten toimijoiden kuten Mauri Pekkarisen, Ville Niinistön ja Alexander Stubbin kohtaamisia sinnikkäiden ja välittävien kansalaisten kanssa. Tolkun miehenä pidetty presidenttimme Sauli Niinistökin näytti purematta nielevän kaivostoiminnan vertauspuheet maanviljelystä ja puutarhanhoidosta.
Talvivaaran päättymätön painajainen jatkuu ainakin loppuvuoteen.
Toista maanpäällistä helvettiä valmistellaan parhaillaan Keski-Pohjanmaan litiumprovinssiin Kaustisen ja Kokkolan alueelle. Missä on vika, asenteissa vai lainsäädännössä, kun tällainen sallitaan Suomessa?
Joku kysyi, miksi ihminen on tehnyt tämän hullunmyllyn, joka tuhoaa niin luonnon kuin ihmisen? Miksi talouskasvun ja kulutuksen hurmoksessa viemme itseltämme ja lapsiltamme terveen ja turvallisen elintilan?
RAIJA KOIVISTO-RASMUSSEN