21.2.2026 kello 22.54 Antti Viitaluoman elämän muuttui kertaheitolla. Tuolloin 16-vuotiaasta pojanklopista tuli isä.
Tyttöystävä Jasmin Hakala, 18, oli juuri synnyttänyt 3,528 kiloa painavan ja 50 senttiä pitkän poikavauvan Seinäjoen keskussairaalassa.
Kun lapsi nostettiin äitinsä rinnalle, tuore isä huokaisi helpotuksesta.
– En pyörtynyt, se oli tavoitteeni, Viitaluoma tunnustaa.
Kaukana se ei ollut. Juuri ennen H-hetkeä Viitaluoma oli käynyt vessassa ja nähnyt, mitä sängyn toisessa päädyssä tapahtui.
– Näin verta ja limaa. Silloin alkoi silmissä pyöriä. Näytti siltä, että sieltä on tulossa ihan jotain muuta kuin ihminen.
Lapsi ei heti syntymän jälkeenkään vastannut aivan sitä mielikuvaa, joka Viitaluomalla vastasyntyneestä oli.
– Vauva oli virhetarjonnassa ja hänet vedettiin imukupilla ulos. Pää oli siksi soikea ja violetinpunainen. Kätilö pesi hänet huonosti ja vauva oli verinen, Jasmin Hakala avaa asiaa.
Narskuva napanuora
Isä sai leikata napanuoran, mutta on kokemuksen jälkeen varma, että leikkaa mieluummin miesten hiuksia. Viitaluoma opiskelee Koulutuskeskus Sedussa hius- ja kauneudenhoitoalan perustutkintoa.
– Synnytyssalin sakset olivat tylsät ja napanuora narskui leikatessa, Viitaluoma kertoo.
Keho värisee asiaa muistellessa vieläkin inhotuksesta. Pariskunta ei ole tyytyväinen siihen, miten heitä kohdeltiin synnytyssalissa.
– Sain pitää vauvaa sylissä vasta pari tuntia synnytyksen jälkeen. Silloinkin hoitaja antoi lapsen syliin pakon edestä, kun itse laittoi hoitopöytää valmiiksi, Viitaluoma harmittelee.
– Itku sulta tuli kuitenkin heti, kun näit vauvan, Hakala muistuttaa.
Vanhemmille jäi tunne, että henkilökunnalla oli jatkuvasti liian kiire.
– Synnytyksen jälkeen tarjotaan ruokaa, mutta ehdin haukata leivästä vain kerran. Antti nappasi tarjottimelta pari Omar-karkkia ennen kuin kätilö lähti viemään meitä osastolle, Hakala ihmettelee.
Hän kertoo hoitajan jättäneen perheen naistenosastolla keskellä yötä hämärään huoneeseen, jossa oli yksi sänky. Edes vauvalle ei ollut petiä.
– Mietimme siinä, että mitenköhän asia pitäisi mennä. Antti teki vauvalle peitoista pesän sängyn päälle. Myöhemmin kaikki ihmettelivät, miten tottuneesti Antti hoiti vauvaa.
Ikävä tulee nopeasti
Perhe asuu Törnävällä rivitalokaksiossa. Jalasjärveltä kotoisin oleva Hakala ja Isossakyrössä asunut Viitaluoma muuttivat yhteen asumaan, kun Viitaluoma aloitti ammattikouluopinnot.
Lähihoitajaksi pian valmistuva Hakala hoitaa nyt kahdeksan kuukauden ikäistä Lionelia kotona. Viitaluoma käy koulua ja leikkaa miesten hiuksia koulun jälkeen neljänä päivänä viikossa.
Vauvasta ja kodista huolehditaan yhdessä. Isänpäiväjutussa pääosaan nousevat kuitenkin Viitaluoman tunteet ja kokemukset.
Hän kertoo niistä samalla kun nostaa poikaansa ilmaan ja vastaanottaa kerta toisensa jälkeen kiitokseksi maailman suloisimman hymyn. Se paljastaa neljä hammasta.
Haastattelun aikana Lionel saa kuivan vaipan ja maitoa tuttipullosta. Hampaatkin pestään ja lopulta poika tuuditetaan unille.
– Isyys on kivaa ja vauva on ihana. Ikävä ehtii tulla kummallekin nopeasti. Kun avaan ulko-oven, niin poika haluaa heti syliin. Hän ehtii hermostua kymmenen kertaa siinä välissä, kun heitän takin pois ja käyn äkkiä pesemässä kädet.
Viitaluoma kertoo suorastaan odottavansa vaipanvaihtoa.
– Äiti huolehtii imetyksestä eikä siinä voi oikein olla avuksi. Lupasin vaihtaa vaipat. Vauvan pissa ja kakka eivät ällötä yhtään. Ne ovat oikeastaan hyvän hajuisia, Viitaluoma juttelee ja nuuhkaisee polvensa päällä pompottamansa poikansa peppua.
Raskaustesti pisti
mahan sekaisin
Lionel on rakastettu, mutta ei suunniteltu vauva. Vasta peruskoulunsa päättänyt Viitaluoma koki elämänsä jännittävimpiä hetkiä, kun tyttöystävä teki raskaustestin.
– Olin ihan hermona. Maha oli löysällä ennen testin tekoa. Positiivisen testin jälkeen tuli kunnon ripulit, Viitaluoma selvittää.
Nyt tilanne jo naurattaa.
Viitaluoma sai tietää testin tuloksen muutamaa sekuntia ennen Jaskaksi kutsumaansa Hakalaa, joka oli jättänyt testitikun kylpyhuoneen lattialle.
– Katsoin punaisia viivoja suu auki. Näytin kahta sormea, ja Jaska sanoi, ettei tästä asiasta saa vitsailla. Jouduin moneen kertaan vakuuttamaan, että meistä tulee vanhemmat.
Hakala soitti heti äidilleen. Äiti, joka oli itse tullut 16-vuotiaana raskaaksi, otti asian rauhallisesti.
Viitaluoma ei ollut oman äitinsä reaktiosta yhtä varma.
– Aloitin puhelun, että nyt olisi tärkeää kerrottavaa, mutta älä sitten suutu. Äiti ei hermostunut.
Tulevat isovanhemmat innostuivat nopeasti uusista rooleistaan. Puhelimet alkoivat piipata, kun molempien äidit lähettelivät kuvia vauvalle hankituista tavaroista ja vaatteista.
– Emme ole joutuneet ostamaan oikeastaan mitään, Viitaluoma kiittelee.
Erityiskiitokset lähtevät omalle äidille.
– Jos Kelan tuet tai palkka ei ole tullut, pistän joskus viestiä, että voisitko laittaa kympin tilille. Vastaus on usein, että laitoin jo.
Vauva-arkea
ilman autoa
Omaa aikaa pikkuvauvan isällä on sen jälkeen, kun hän on saanut pojan nukkumaan.
– Usein en jaksa tehdä mitään, mutta viikonloppuna saatan pyytää koulukaveria ulos. Se tarkoittaa sitä, että käymme kaupassa ja istumme Pajuluoman koulun pihalla juttelemassa tai ajamme skuutilla metsässä.
Sähköpotkulauta ja linja-auto ovat Viitaluoman ainoat matkustusvaihtoehdot, sillä vauva ja pitkä välimatka mummoloihin eivät olleet riittäviä syitä saada ajokorttia jo 17-vuotiaana.
– En jaksanut valittaa asiasta. Bussilla täältä pääsee ihan hyvin keskustaan ja Ideaparkiin.
Hulivilistä rennoksi isäksi
Perhe on saanut kuulla kommentteja siitä, miten lapset tekevät lapsia ja kuinka nuoruus on pilalla vauvan takia. Viitaluoma on eri mieltä.
– Mun nuoruus on erilainen. Kun muut lähtevät festareille, jään kotiin. Olin aika hulivili, mutta en ole kaivannut kavereiden kanssa perseilyä. Jouduin toki luopumaan monesta asiasta, mutta sain tilalle paljon enemmän.
Millainen isä haluat olla?
– Koen olevani ihan hyvä isä. Ei isyys ikää katso. Haluan olla rento, mutta tarvittaessa tiukka.
Viitaluoman oma isä kuoli pojan ollessa vuoden vanha. Miehen mallia on näyttänyt äidin uusi puoliso.
– Pikkuveljien isä on rento ja hän on rassaillut meidän kanssa mopoja. Oma mopoaika jäi nyt vähän kesken. Jatkan sitä sitten pojan kanssa, kun hän on siinä iässä.
Nuorista vanhemmista Jasmin Hakalasta ja Antti Viitaluomasta tehtiin kesällä televisiodokumentti, joka esitettiin TV 1 -kanavalla syyskuussa. Nuoret harmittelevat, että Perjantai-dokkari-sarjaan kuuluva ohjelma antoi perheen elämästä väärän kuvan.
– Siinä haluttiin näyttää, että Antti hoitaa vauvan kokonaan. Minut ohjattiin sohvalle istumaan ja pyydettiin katsomaan puhelinta. Kaikki pätkät, joissa minä hoidin Lionelia tai olimme puistossa yhdessä, oli leikattu pois, Hakala harmittelee.
Hakala kertoo heidän kummankin hoitavan Lionelia yhtä paljon.
– Olen nyt vauvan kanssa kotona ja teen omat opinnot loppuun myöhemmin. Olen se, joka mahdollistaa Antille koulunkäynnin ja työn. Kun Antti tulee kotiin, hän ottaa usein enemmän koppia vauvanhoidosta.
Viitaluomakaan ei ole tyytyväinen dokumentissa valittuun näkökulmaan.
– Jasmin on perheen päähenkilö. Hän huolehtii meistä pojista ja pitää kodin pystyssä.
Pariskunta myöntää, että välillä heitäkin väsyttää. Onneksi isovanhemmat ja sisarukset auttavat mielellään.
– Pahinta ovat olleet yöheräämiset, mutta nyt nukutaan jo pitkiä unia. Jos joku on kysellyt toisesta lapsesta, sanon aina, että ensin pitää saada nukkua muutama vuosi ilman herätyksiä, Viitaluoma toteaa.
Öiden hoitovuoroja ei ole jaettu etukäteen. Maitopullon vauvalle antaa se, joka herää ensimmäisenä.
– Olen herkempi vauvan itkulle. Huuto pimeässä huoneessa on niin pelottavaa, että nousen äkkiä. Jasmin kyllä on tunnustanut, että pökkii mut joskus ensin hereille ja esittää sitten nukkuvaa, Viitaluoma sanoo.
Hakala sanoo, että öisin kumppani saattaa murehtia lasta niin paljon, että kyselee puoliunissaan, missä toinen vauva on.
– Yritän sitten rauhoitella, että toista vauvaa ei ole. Ei ainakaan vielä.
