Kotimaisten kielten keskus valitsi toukokuun sanaksi hopeatsunamin.
Kyseessä on metafora. Sillä viitataan tilanteeseen, jossa suurten ikäluokkien vanheneminen vyöryttää Suomen asuntomarkkinoille lähes 30 prosentin tyhjenemisuhan seuraavien 20 vuoden aikana. Jo nyt yli puolet asunnonomistajista on yli 60-vuotiaita.
Sana on myös osuva. Tsunami vie mennessään kaiken, eikä sitä voi pysäyttää. Hopea viittaa tietysti ikään – harmaantuviin ohimoihin ja myös kultaiseksi kutsuttuun elämänvaiheeseen.
Mutta mitä sanaa pitäisi käyttää vanhenevista kansalaisista?
Kielenhuollon ammattilainen Taru Kolehmainen pohti Kieli-ikkunassaan jo vuonna 1999, milloin vanha on vanhus.
Hän totesi, että nuoruutta palvovassa yhteiskunnassamme vanhenemiseen liittyviä kielteisiä asioita on tapana kätkeä ilmauksiin kuten kolmas ikä tai seniori.
Kolehmainen kuitenkin puolusti sanaa "vanhus" täsmällisenä ja rehellisenä. Tosin hän epäili, että sekin sana kuopataan, kun suuret ikäluokat itse marssivat "ikinuorina harmaina panttereina kultaisen iän kerhoihin".
No, se aika on koittanut. Suuret ikäluokat ovat täyttäneet 70–80 vuotta, ja heidän asuntonsa ovat se hopeatsunami, josta nyt puhutaan.
Seinäjoella ja erityisesti ympäröivällä seudulla ilmiö on jo arkea. Maakunnassa ikääntyy enemmän väkeä suhteessa väkilukuun kuin kaupungeissa, ja asuntomarkkinoiden hopeaindeksi on maaseudulla korkealla.
Tyhjenevät talot ja hintojen lasku eivät ole enää spekulaatiota. Ne ovat lähihistoriaa.
Paras vastavoima hopeatsunamille ei ehkä olekaan asuntopolitiikka, vaan elinvoima. Sillä saralla Seinäjoki on viime aikoina onneksi hieman petrannut, vaikka nuorten häipyminen painaakin vuodesta toiseen.
Tuhannen taalan kysymys kuuluu: mikä saa nuoren jäämään tai palaamaan? Ei ainakaan pelkkä tonttihinta eikä edes aina työ, vaan tunne siitä, että tässä kaupungissa on tulevaisuutta.
Se on arjessa syntyvä tunne, jota rakennetaan päätös kerrallaan – vaikkapa julkisessa liikenteessä, oppilaitoksissa, harrastusmahdollisuuksissa ja siinä, miten kaupunki kohtelee niitä, jotka vasta etsivät täältä paikkaansa.
Hopeatsunami muistuttaa, että väestörakenne ei odota. Jos nuoria ei saada jäämään tai palaamaan, tyhjeneviä koteja tuskin täyttää kukaan täälläkään.
Jos Seinäjoki tahtoo porskuttaa jatkossakin, sen on osattava vastata nuorten tarpeisiin nopeammin ja viisaammin kuin muut.