Olipa kerran hölmöläisperhe: isä, äiti ja kuusi lasta, ja neloset vielä tulossa. Vanha mökki kävi ahtaaksi, joten perhe päätti purkaa sen ja rakentaa uuden, isomman talon samalle tontille. Mökin purkamisen jälkeen he kuitenkin havahtuivat todellisuuteen: Uusi talo valmistuisi vasta 1–2 vuoden kuluttua. Perhe jäi täysin ilman asuntoa.
Jälkiviisaana he ymmärsivät, että järkevämpää olisi ollut rakentaa uusi talo viereiselle tontille ja purkaa vanha vasta sen jälkeen.
Vaasan opiskelija-asuntojen tilanne vaikuttaa kulkevan samaan suuntaan. Suunnitelmana on purkaa noin 170 asuntoa ja rakentaa samalle paikalle noin 210 uutta. Nettolisäys on vain 40–50 asuntoa, mutta rakennusaika on arviolta kaksi vuotta. Missä opiskelijat asuvat sen ajan?
Vaihtoehtoja olisi. Rakentaminen voitaisiin aloittaa toiselle tontille, esimerkiksi Pikipruukin alueelle, tai hyödyntää muita vapaita tiloja ennen purkamista.
Pikipruukissa on tiettävästi noin 400 tyhjää asuntoa. Lisäksi Silverian ravintolahotellissa on noin 50 tyhjää huonetta, jotka pienillä muutoksilla voisivat palvella asumiskäytössä. Onko ratkaisu liian yksinkertainen ja siksi jäänyt huomioimatta?
Toisaalta asuntopulaa on kutsuttu “hätähuudoksi”, toisaalta sen sanotaan haittaavan alueen kasvua. Kumpi pitää paikkansa? Vai onko kyse enemmänkin suunnittelun puutteista kuin todellisesta pulasta?
Myös Ylen toimitilaratkaisut herättävät kysymyksiä. Yle on juuri luopunut omista eli veronmaksajien omistamista tiloista ja siirtynyt uusiin vuokratiloihin. Perusteluna on, ettei sen tehtävä ole omistaa kiinteistöjä, vaan tuottaa sisältöä.
Herää kysymys: Mitä tämä maksaa veronmaksajille, ja onko ratkaisu kokonaisuuden kannalta järkevä?
Näissä päätöksissä toistuu sama kaava kuin hölmöläisten tarinassa. Toimitaan ensin ja mietitään seurauksia vasta myöhemmin. Ennakoiva suunnittelu, vaihtoehtojen vertailu ja kustannusten tarkastelu voisivat säästää sekä rahaa että vaivaa.