Yksityisessä hoivakodissa asuva ikäihminen sai tässä kuussa iloisen yllätyksen: aiempaa roimasti pienemmän hoivakotimaksun.
Naisen nettotulot Kelan hoitotukineen ovat 1 745 euroa kuukaudessa. Aiempi hoivakotimaksu oli 1 875 euroa kuussa, josta noin 600 euroa oli huonevuokraa. Tulojen lisäksi nainen maksoi siis yli sata euroa säästöistään joka kuukausi.
Edunvalvojana toimivat sukulaiset hämmästyivät, kun maksu oli heinäkuussa pienentynyt noin tuhannella eurolla. Aiemmin erikseen laskutetut lääkkeet ja ruoka olivat nyt mukana kokonaismaksussa.
Laskun pieneneminen oli mukava yllätys hoivakodissa asuvalle ja hänen sukulaisilleen. Jonkun kai täytyy erotus maksaa. Eli kenen?
Kun asuminen ei onnistu kotona enää kotihoidonkaan turvin, tarvitaan ympärivuorokautista hoivaa hoivakodissa – tai laitoshoidossa vanhainkodissa tai terveyskeskuksessa.
Ympärivuorokautisen hoivakotiasumisen virallinen termi on tehostettu palveluasuminen. Kunta voi järjestää sen omana toimintanaan, ostaa ostopalveluna tai myöntää siihen palvelusetelin.
Ennen lakiuudistusta tehostetun palveluasumisen hinnoittelussa oli roimaa vaihtelua kuntien välillä ja toisinaan niiden sisälläkin. Kun hinnoista ei määrätty laissa, kunnat saattoivat päättää maksuperusteistaan itse. Hintaero kalliin kunnan ja kevyemmin laskuttavan välillä saattoi olla vuodessa jopa tuhansia euroja.
Hintojen määräytymistä kritisoitiin epäselväksi ja niiden vaihtelua eriarvoistavaksi.
Uudessa asiakasmaksulaissa säädetään tehostetun palveluasumisen maksuista pitkälti samoin kuin pitkäaikaisessa laitoshoidossa. Lakimies
Kimmelin mielestä uudistus vähentää eriarvoisuutta.
– On hyvä, että asia on selvennetty nyt lakiin. Ihminen voi ennakoida maksun määrää siinä kohtaa, kun tulee muutoksia omaan palvelutarpeeseen.
Jos suurempituloinen puoliso on pitkäaikaisessa tehostetussa palveluasumisessa, hoitomaksu voi olla enintään 42,5 prosenttia puolisoiden yhteenlasketuista kuukausituloista.
Ennen kunnalla ei ollut lakisääteistä velvollisuutta jättää vähimmäiskäyttövaraa ollenkaan. Niissä kunnissa, joissa vähimmäiskäyttövara oli käytössä, sen suuruus vaihteli paljon.
Nyt asiakkaan henkilökohtaiseen käyttöön pitää jäädä 164 euroa kuukaudessa. Kimmelin mukaan monella käyttövara tulee olemaan käytännössä tuota paljon enemmän.
– Jos kyseessä on pienituloinen ihminen, jolla tuo 15 prosenttia jäisi hyvin pieneksi rahasummaksi, asiakasmaksua alennetaan niin, että ainakin 164 euroa jää käteen.
Jo aiemmin laissa on on ollut mahdollista pyytää vapautusta maksusta. Päätöksen siitä tekee kunta.
Hänen mukaansa muutoksia on varmasti nyt kumpaankin suuntaan. Joillakin maksu voi nousta aiemmasta.
– Kunnallisessa itsehallinnossa on vapaus: jos kuntatalous on ollut sellainen, jossa asiakkaan kuluja on voinut ottaa laajasti huomioon, näin on voitu toimia. Nämä ovat myös arvovalintoja.
Kunta voi päättää käyttää huolenpitoon enemmän rahaa kuin lain vaatima minimi on. Toinen kysymys on, kuinka monella siihen on rahaa.
– Tehostettu palveluasuminen on hyvin kokonaisvaltaista, sen toteuttaminen on kallista. Kuvittelisin, että hirveän monessa kunnassa ei ole mahdollista maksaa enempää.
Anni Hyypiö
