Merenkurkun eteläosan luodolla, Strömmingsbådanilla on huhkittu kesällä talkoovoimin.
Talkoo-olosuhteet eivät ole ihan tavanomaiset, sillä Merenkurkun saarelle on Bergöstä noin kahden tunnin venematka, jonka jälkeen päästään luodolle keskelle avomerta. Talkolaiset on siksi jaettu ryhmiin, ja he ovat luodolla aina viikon kerrallaan.
Talkoissa olosuhteet ovat hyvin autenttiset: työpäivän päätteeksi saunotaan, ruoat säilytetään muonakellarissa, ja internet toimii välillä – jos sitäkään.
Apukäsiä kaivataan
Talkoolaiset kunnostavat luodon sumumerkinantoasemaa.
Sumumerkinantoasemalla on ollut tärkeä merkitys silloin, kun majakan valoa on ollut mahdoton nähdä sumun läpi. Sumuisena iltana merkinantoasema antoi kolme pitkää torventörähdystä vähän yli minuutin välein. Sumumerkin kerrotaan kuuluneen Bergön kylään asti.
Vaasan Merihistorian yhdistyksen puheenjohtaja Helvi Riihimäki kertoo, että talkoolaisia on nykyään vaikeaa saada mukaan toimintaan.
Talkoita tehdään Strömmingsbådanissa vielä elokuussakin, ja vapaaehtoisia kaivataan mukaan viikoille 12.–19.8. ja 19.–26.8.
– Tekemistä riittää edelleen. Vanhassa rakennuksessa tuppaa aina tulemaan yllätyksiä, niin nytkin.
Riihimäki kertoo, että edellytyksenä talkoisiin osallistumiselle on Suomen Majakkaseuran jäsenyys, koska seuran kautta vapaaehtoiset saavat vakuutuksen.
Vuodesta 1885
Strömmingsbådan oli ennen majakkamestarin, kolmen majakanvartijan ja heidän perheidensä koti. Valo sytytettiin Strömmingsbådanin majakkaan ensimmäisen kerran vuonna 1885.
78 vuotta myöhemmin majakka automatisoitiin ja saarelle muutti ammattikalastajia.
Merenkulkuhallitus lahjoitti aseman laitteineen Vaasan Merihistorian yhdistykselle vuonna 1983. Luodon muut rakennukset ovat Maalahden kunnan omistuksessa. Kunta luovutti tiloja yhdistysten käyttöön.
Yhteisellä päätöksellä Strömmingsbådan päätettiin säilyttää ainutlaatuisena alueena sellaisenaan, eikä rakennuksia viety pois luodolta.
