Äitiminä kiinnitti huomion lasten ja nuorten empatiakehitykseen viitisen vuotta sitten, kun alakouluikäiset lapseni kertoivat, että pojat koulussa viljelevät juutalaisvitsejä ja n-sanaa.
Ihmettelin, miten niin voi olla. Ihan tavallisia lapsia.
Vähitellen psykologiminä huomasi saman työssä. Nuoret olivat toisilleen ihmeen kärkeviä eivätkä aina osanneet huomioida edes hyvien kaverien tunteita.
Tänä syksynä äitiminä ja psykologiminä ovat lukeneet otsikoita. Nuorten välienselvittelyt ovat usein menneet väkivallaksi, etenkin nöyryytyskulttuuri on esillä. Iltalehti paljasti 25 000 käyttäjän Telegram-ryhmän, jossa jaetaan toisia lapsia ja nuoria nöyryyttävää materiaalia.
Etelä-Pohjanmaalla ei eletä lintukodossa, vaan samaa tapahtuu myös meillä, kertoivat poliisit viime viikolla Ilkka-Pohjalaisessa.
Vastikään Helsingin Sanomat kirjoitti, että ilmiö kumpuaa meidän kaikkien arjesta. Jutun otsikko oli väkevä: pojat eivät ole empaattisia, mutta kyllä tytöissä nähdään samat trendit.
Kuka tarvitsee empatiaa? Ihminen.
Itse olen kohdannut elämässäni erikokoisia tragedioita. Vuosienkin jälkeen kirkkaina ovat mielessä ne hetket, kun äidin, isän tai veljen kuoltua joku osoitti välittävänsä, joskus kömpelölläkin eleellä.
Ja myös ne, kun tragedia sivuutettiin.
Miten empatian puutteen voisi vanhempana bongata?
Tarkkaile vaikka näitä: Piikitellään ja naljaillaan, osutaan arkoihin paikkoihin “läpällä”. Huoritellaan, homotellaan, käytetään sanoja, joiden pitäisi olla historiaa. Riitaa ei osata sopia, koska ei ymmärretä kaverin käytöstä. Kaverille tulvataan yötä myöten omat huolet, koska ei osata ajatella, että se voisi olla kaverille liikaa. Oma hätä on suurin. Tai - läheiselle kaverille sattuneesta tragediasta juorutaan muille, mutta ei osata lohduttaa sitä tukea tarvitsevaa kaveria.
Resepti empatiakyvyn lisäämiseen on petollisen yksinkertainen. Ruutu pois, lapset ja nuoret kohtaamaan ihmisiä. Katsomaan toisia silmiin, näkemään eleet ja kuulemaan äänen värit.
Pro tip on vielä ottaa kirja käteen, sillä kirjallisuus tutkitusti parantaa empatiakykyä.
Mitä, jos alettaisiin heti tänään pitämällä ruuduton ilta?
Henna Helmi Heinonen
psykologi, kirjailija