Nuotio ritisee makkaroiden paistuessa tikkujen nokissa. Takana on aamupäivä hirvimetsällä ja kymmenpäinen miesjoukko on kokoontunut lounastauolle tulen loimuun.
Ilmajoen Metsästysseuran Keskikunnan hirviporukan ikäjakauma on suuri, mutta metsästyskokemuksessa pisimmän korren vetää 94–vuotias Jussi Antila.
– Hirvenmetsästys on sellaista, mistä ei voi jäädä pois. Niin kauan, kun jalka nousee, kuljetaan mukana, mies vakuuttaa.
Aseenkantoluvan vuonna 1948 hankkinut Antila on metsästänyt koko ikänsä Ilmajoen metsästysseurassa. Vuonna 2008 hänet nimitettiin seuran kunniapuheenjohtajaksi.
– Ei kuitenkaan iän, vaan ansioidensa vuoksi, jahtikaveri Lasse Kauppinen huomauttaa vierestä.
Konkarin näkö on tarkka, joten Antila on voinut jatkaa rakasta harrastustaan. Hirviä ei ammuta vanhasta muistista, vaan hirvimerkki on suoritettava uudelleen kolmen vuoden välein. Antilalla on lupa voimassa vielä ensi vuonna.
– Jatkoa katsotaan hetki kerrallaan. Kun 90 vuotta täyttää, vauhti alkaa hidastua.
Ei kirjanpitoa kaadetuista hirvistä
Tarkkaa kirjaa ampumistaan hirvistä Jussi Antila ei ole pitänyt, mutta arvelee määrän jäävän alle kahdenkymmenen. Edellisen kerran hirvi kaatui hänen luoteihinsa toissa vuonna.
Antilan kiinnostus metsästykseen heräsi kalastuksen kautta, jota hän harrasti lapsena. Tie ampumaharrastuksen pariin johti erikoisesta sattumuksesta.
– Kun Ilmajoen asevarikko räjähti vuonna 1941, niin me klopit saimme sieltä erilaisia patruunoita, Antila selvittää ja kerää uudella tiedolla lisäarvostusta tutussa porukassa.
Tiesitkö?
Hirvi on Suomen suurin eläin. Sen ruumiin pituus on jopa kolme metriä. Hirven säkäkorkeus on pari metriä. Uros painaa jopa 600 kiloa.
Hirvi on maamme tärkein ja arvokkain riistaeläin.
Suomen hirvikannan koko syksyn 2023 jahdin jälkeen oli 84 000 hirveä. Edelliseen vuoteen verrattuna kanta kasvoi kuusi prosenttia.
Metsästyskortin haltijoita on Suomessa 300 000. Keski-ikä on 52 vuotta. Yli 90-vuotiaita metsästäjätutkinnon suorittaneita oli viime vuonna 650. Metsästyskortilla saa ampua muutakin riistaa kuin hirviä.
Jahtiviikonloput ovat vuoden kohokohta
Ilmajoella hirvenmetsästys aloitettiin viime lauantaina. Jahti kestää neljä viikonloppua. Vaikka varsinainen jahtiaika on lyhyt, harrastus jatkuu koko vuoden muun muassa ammuntaharjoituksilla ja koirien kouluttamisella. Metsästyskausi on melko lyhyt suhteessa valmistautumiseen, mutta ehkä juuri sen takia metsästyspäivät ovat niin merkityksellisiä harrastajille.
Juho Hannuksela kertoo kirjaavansa jahtipäivät kalenteriin hyvissä ajoin.
– Metsästysaika on vuoden kohokohta. Jos tämä hektinen vaihe kestäisi vaikka kymmenen viikkoa, homma voisi alkaa maistua puulta, Hannuksela tunnustaa.
Alla olevalla videolla metsästäjät kertovat, mikä hirvenmetsästyksessä on parasta - Veli Mäkynen: "Meitä huluuttaa monella lailla"
Porukka saalista tärkeämpää
Vaikka ampuminen ja saaliin saaminen ovat oleellinen osa metsästystä, nousee porukan puheissa tärkeimmäksi kuitenkin yhteisöllisyys. Ilmajoen Metsästysseurassa on 249 hirvimiestä – tai pikemminkin henkilöä, sillä mukana on muutama nainenkin.
– Jahti on suuri sosiaalinen tapahtuma. Kavereita on ympärillä ja huulta heitetään, Antila veistelee, mutta osaa passissa olla ihan hiljaakin.
Harrastustaipaleensa ikimuistoisimmaksi hetkeksi mies kertoo muiston kaatamastaan hirvestä, joka oli osuman jälkeen pyörähtänyt sorkat pystyssä ojaan.
– Eräs vanha metsämies nousi omalta passipaikaltaan, ja totesi, että mihinkä ristukseen se hirvi katosi, Antila hauskuuttaa porukkaa tositarinallaan.
Myös kuluneen aamun tapahtumiin mahtuu kommelluksia, kuten kissan perässä vieraan talon avoimesta ovesta sisään livahtanut hirvikoira.
– Monesta paikasta olen koiran hakenut, mutta ennen tätä päivää en vielä kenenkään keittiöstä. Onneksi talon isäntä oli tuttu, Samuel Hannuksela kertoo suu hymyssä. Kaikkia muitakin naurattaa.
Yöksi pyritään kotiin
Puiden välistä pilkottava aurinko lämmittää lokakuisessa kelissä. Kuulumiset vaihtuvat syömisen lomassa. Päivät hirvimetsällä poikkeavat toisistaan, mutta yhteisistä hetkistä pidetään kiinni.
– Se on kaikista tärkeintä, kun aamulla kokoonnutaan ja vasta sitten porukalla pemahdetaan ympäri metsää. Tavoite on päästä ennen puolta yötä kotiin, Lasse Kauppinen kuvailee.
Alla olevalla videolla metsästäjät kertovat lempihirvenliharuokansa.
Susitilanne on tarkkailussa koko ajan
Koirat ovat tärkeä osa hirvenmetsästystä. Hirvikoirat on jalostettu pysäyttämään hirvi haukunnallaan. Sitkeimmät koirat jaksavat treenausaikana haukkua samaa hirveä vuorokauden.
Mistään aikakilpailusta ei silti ole kyse. Varsinaisessa jahdissa tarkoituksena on, että koira pysäyttää hirven, jolloin metsästäjä saa tähdättyä luotinsa tarkemmin ja turvallisemmin.
Ilmajoen Metsästysseuran Keskikunnan hirvenmetsästysseurueella on 17 koiraa.
– Koirien käyttö on välttämätöntä. Suuri osa metsästäjistä on jo ikämiehiä eivätkä enää liiku tarpeeksi ketterästi metsässä. Harrastajiakin on vähemmän kuin ennen eikä hirvien liikkeelle saanti onnistuisi pelkkien metsästäjien voimin, selvittää jahtipäällikkö Vesa Autio.
Riskejä ei oteta
Kohti rannikkoa siirtyneet susilaumat ovat vaarantaneet metsästyskoirien turvallisuuden. Moni niistä on joutunut susien raatelemiksi.
Ilmajoella ei Aution mukaan ole lähiaikoina tehty havaintoja susilaumoista. Yksittäisiä susia sen sijaan on nähty.
– Metsästäjät tarkkailevat maastoa. Jos havaintoja susista olisi, koiria ei päästettäisi metsään. Riskejä ei oteta. Sitten vain istuisimme nuotiolla makkaraa syömässä ja hirvet jäisivät ampumatta, Autio avaa asiaa.
Tekniikka apuna
Maastossa olevan koiran työskentelyä pystytään seuraamaan nykytekniikan avulla. Koiran kaulassa oleva tutkapanta lähettää tietoa koira omistajan älypuhelimeen tietoa koiran sijainnista, nopeudesta sekä haukkumisesta. Samalla kartalla näkyvät muut metsästäjät koirineen. Tämä lisää jahdin turvallisuutta.
Viime vuonna suden hyökkäyksen seurauksena kuoli Suomessa 66 koiraa. Etelä-Pohjanmaallakin muutama metsästäjä on kuullut koiransa viimeiset ulvaisut kännykästään koiran jouduttua suden suuhun.
– Meillä ei ole ollut kuin yksi läheltä piti tilanne viitisen vuotta sitten. Silloin susi juoksi pellolla koiran perässä. Tuosta selvittiin onneksi säikähdyksellä, Autio kertoo.
Juttu päättyy tähän. Jutun lopussa oleva kuva voi järkyttää herkimpiä lukijoita.
