Saatan olla yksi niistä kurjista, jotka usein syöksyvät lomalle kuin viimeiseen deadline-palaveriin. Nyt olen koettanut tehdä toisin. Kuulin, että pitkäaikainen stressi voi kirjaimellisesti kutistaa aivojen hippokampusta, osaa, joka vastaa muistista ja oppimisesta. Minulla ei ole varaa menettää enää yhtään aivosolua lisää.
Moni meistä elää arjessa, jossa ihminen on ikään kuin jatkuvasti ”päällä”. Puhelin piippaa, sähköpostit kilahtelevat ja sosiaalisessa mediassakin tapahtuu aina jotain.
Siinä tilanteessa otsalohkot – ne aivojen osat, jotka vastaavat päätöksenteosta ja tunteiden säätelystä – ovat kuin ylikuormitettu datakeskus. Informaatioähkystä seuraa hidastumista, virheitä ja tunnetta, kuinka ajatus kulkee kuin kärpänen hunajassa. Ei ihme, jos kortisolitasot huitelevat katossa.
Lohtua suo se, että tutkimukset osoittavat, kuinka jo halaus, yhteinen ateria tai syvällinen keskustelu voivat palauttaa aivoja samalla tavalla kuin saapuminen unelmalomakohteeseen. Aikamoinen tulos!
Toki ihmisissä on sisäänrakennettu kaipuu yhteyteen, ja vahvat sosiaaliset suhteet ovat aivoterveyden tukipilareita. Tämä on terveellistä tietoa varsinkin meille, jotka emme ole tänä kesänä lähdössä merta edemmäs.
Riittää siis, kun istumme kaverin kanssa terassilla ja juomme kahvia samalla kun valitamme säätä. Tuo kullanarvoinen hetki on myös aivoille kultaa.
Vaikka ankara löhöily lomalla kuulostaa suurelta viisaudelta, aivot rakastavat myös uteliaisuutta. Kun koemme uutta ja jännittävää, palkitsemisjärjestelmämme vapauttaa dopamiinia. Uuden äärellä myös murehtiminen ja yliajattelu hellittävät.
Lomaohjelman keksiminen ei silti saa stressata liikaa. Lopputulos on usein paras, jos vetää lonkalta ja rennosti, fiiliksellä.
Tänään vaihdan vapaalle. Elokuussa palaan töihin, ellen voita lotossa. Jos ja kun palaan, toivon olevani levännyt, inspiroitunut ja täynnä uusia ideoita. Jos en ole, sekin on okei. On oltava armollinen itselleen. Tärkeintä on, että antaa aivoille mahdollisuuden palautua.
Nyt suljen koneen ja lähden rakentamaan hiekkalinnoja, tai ainakin yrittämään. Ellen onnistu, vaihdan pilvilinnaan. Sen rakennan riippumatostakin.