Hilkka Rintamäki–Keisanen selailee lehtijutuista pursuavaa leikekirjaansa rakkaan takkansa ääressä. Takka valmistui kuortanelaismuurarin toimesta myllyn konehuoneena toimineeseen syvennykseen tiilistä, joilla autioksi jääneen rakennuksen ikkunat oli muurattu umpeen.
Kuva: Sarlotta Grönstrand
Moni on kakku päältä kaunis, vaan on silkkoa sisältä, kuuluu vanha sanonta vapaasti referoituna.
Kansanviisaus pätee myös käänteisesti, tuumaan itsekseni astuttuani lasitaiteilija Hilkka Rintamäki–Keisasen kotiin ja ateljeeseen.
