Kolumni

Hil­jais­ten maa - Suo­mes­sa luo­te­taan siihen, että sanat vas­taa­vat tar­koi­tus­taan

Seinäjoki

-

Puhuminen hopeaa, vaikeneminen kultaa. Joka paljon puhuu, se vähän tietää. Puhumatta paras.

Vanhat sananlaskut heijastelevat suomalaista kulttuuria, yhteiskuntaa, arvoja ja elämänkatsomusta. Niissä turhan puhumista väheksytään ja pidetään jopa epäilyttävänä. Suomalaiseen puhekulttuuriin kuuluukin leimallisesti puhuminen vain silloin, kun on oikeasti asiaa, eikä puhuminen pelkästään puhumisen vuoksi ole tarpeen.

Myös tutkimuksissa suomalaiset ovat osoittautuneet viestijäprofiililtaan hiljaisiksi, ja puhumattomuudella on edelleen paikkansa osana suomalaista identiteettiä ja sosiaalista todellisuutta. Suomalainen puhekulttuuri ei ole väkisin osallistava, ja suomalaiset arvostavat enemmän puheen laatua kuin määrää.

Yksityisyyden kunnioittaminen sekä pyrkimys muiden kuuntelemiseen ovat tyypillisiä suomalaisia piirteitä. Suomalainen ei välttämättä puhu tuntemattomille tai aloita keskustelua yhtä mielellään kuin muissa kulttuureissa tehdään. Puheessa luotetaan siihen, että sanat vastaavat tarkoitustaan ja puhuja seisoo sanojensa takana.

Suomalaista keskustelukulttuuria tutkineet ovat havainneet, että me kunnioitamme puhekumppaniamme. Voimme esimerkiksi jättää kertomatta mielipiteemme, jos arvelemme sen loukkaavan toista. Lisäksi pidämme keskustelukumppanin mielipiteiden tarkkaa kuuntelemista tärkeänä ja toisen puheen keskeyttämistä tai huolimatonta kuuntelua epäkohteliaana.

Suomalaiset ovat kuitenkin kautta aikojen poteneet huonon viestijän syndroomaa, ja me syyllistymme helposti rakentamaan itse itsestämme myyttiä sosiaalisesti kömpelöinä ja syrjäänvetäytyvinä.

Tämä johtunee siitä, että media ja viihdeteollisuus syöttävät meille pitkälti Yhdysvalloista tutuksi tullutta mallia, jota mukaillen kaikkien pitäisi tavoitella runsasta ulosantia ja äänekkään itsensä esille tuomisen ihannetta.

On syytä muistaa, että käsitys voimakkaasti ulospäinsuuntautuneen ja vahvoja mielipiteitä korostavan viestintäkulttuurin hegemoniasta on vain puoli totuutta.

Maailmassa on runsaasti kulttuureja, joissa suomalaisellekin kommunikaatiolle ominaiset piirteet ovat ihannoituja ja arvostettuja. Esimerkiksi useissa Aasian maissa arvostetaan hiljaisuutta, toisen kuuntelemista ja vaatimattomuutta. Lisäksi siellä on tapana harjoittaa syvällistä ajattelua ennen oman mielipiteensä ilmaisemista.

Meillä on viestijöinä luonnostamme useita vahvuuksia, kuten kyky luoda rehellistä ja totuudenmukaista vuorovaikutusta, joka perustuu toisen kunnioittamiseen. Mielestäni suomalaisia pitkään seurannut viestintähäpeä joutaisikin jo romukoppaan.

Vaikka kansainvälistyminen on lisännyt kanssakäymistaitojen vaativuutta, tarjoaa oma viestintäkulttuurimme erinomaiset lähtökohdat kyvylle kuunnella ja ymmärtää muita.

Hanne Rantala

viestintäpäällikkö, Etelä-Pohjanmaan liitto