Ajelimme perheen pieninmäisen kanssa tässä eräänä aamuna eskariin. Maisema oli luminen ja lunta satoi silläkin hetkellä.
Se lumi ei ollut märkää räpäskää, vaan ihanaa kevyttä lunta, joka täytti tienoon ja jäi kauniisti puiden oksille. Myös pakkasta oli reilusti toistakymmentä astetta. Yhtäkkiä tuli mieleeni omat lapsuustalveni, jolloin lunta oli aina ojat täynnä ja pakkasta pääasiassa joka päivä. Mainitsin asiasta takapenkin eskarilaiselle. Sanoin, että silloin kun äiti oli pieni, talvella oli aina tällaista. Aina oli näin lumista ja yleensä oli pakkasta. Talvella ei juuri satanut vettä. Takapenkkiläinen kuunteli hiljaa ja totesi sitten, että kyllä teillä oli varmaan kivaa, kun oli aina kunnon talvi. Kun olimme näin päässeet keskustelun alkuun, jatkoin vielä lapsuusaikojeni muistelua ääneen. Mainitsin, että talvella menin aina potkurikelkalla kouluun ja niinä päivinä, jolloin koulussa oli liikuntatunnilla hiihtoa, hiihdin kotoa sen kilometrin koulumatkan suksilla. Nyt peräpenkkiläinen oli suorastaan ihmeissään. Menittekö ihan oikeasti suksilla kouluun, hän vielä varmisti hämmästellen.
80-luvun koululaiselle oli itsestään selvyys hiihtää kouluun tai potkutella sinne kelkalla. Nykylapsessa se herättää jopa kummastusta. Potkukelkkoja meiltä kyllä löytyy pari kolmekin kappaletta, kun olen tuonut omat lapsuusajan kelkkani omille lapsilleni käytettäväksi. Tänä talvena niitä vain ei ole edes nostettu pois varaston välikatosta, kun paksusti hiekoitetuilla kevyenliikenteenväylillä niillä ei ole mitään tekoa. Muistelisin, että niitä ei tarvittu viime talvenakaan, liekö edellisenäkään. Suksiakin meidän perheestä löytyy minua lukuun ottamatta jokaiselta. Mutta niin vain on hiihtokelitkin olleet vaihtelevat. Alkutalvi näytti niin huonolta, että ehdin jo viedä talviurheiluvälineet takaisin omille kesäsäilytyspaikoilleen varastoon, kunnes lunta onneksi tuli uudelleen. Isompien koululaisten koulujenväliset luistelukilpailut peruttiin tältä talvelta kokonaan, kun suuri tekojää on lämpimien säiden puolesta liian pehmeää ja märkää. Tuntuu hämmästyttävältä, että lasteni talvet ovat säiden puolesta niin kovin toisenlaiset kuin omani, vaikka meillä ei ole ikäeroa kuin 30 vuotta ja rapiat. Ilmastotutkijoiden mukaan kylmät talvet ovat Suomessa tulevaisuudessa harvinaisempia ja leudot yleisempiä. Minun mielestäni siinä ei ole mitään muuta mukavaa, kuin että kevät tulee aikaisemmin.
Katja Aninko-Laukkola
toimittaja