Tästä ei historiallinen draamasarja enää paljoakaan parane. Johtopäätöksen voi vetää jo Jessie Burtonin menestysromaaniin perustuvan, BBC:n tuottaman 3-osaisen Nukkekaappi-minisarjan ensimmäisestä jaksosta.
Ensinnäkin on virkistävää, että brittiläinen epookkisarja sijoittuu vaihteeksi jonnekin muualle kuin Englannin ja Skotlannin iänikuisille kummitusnummille. Puritaaniseen 1680-luvun Amsterdamiin keskittyvän tarinan avausjakson juoni ei tosin kekseliäisyydellään päätä huimaa. Se on kopioitu 1800-luvun brittiklassikoiden, Jane Austenin ja kumppaneiden, eepoksista.
Köyhä, viaton maalaisneito Petronella Oortman (Anya Taylor-Joy) solmii äitinsä mieliksi erinomaiset naimakaupat ja muuttaa kauppiassulhonsa ylelliseen kaupunkikotiin. Ikävä kyllä, karunkomea sulho paljastuu kummajaiseksi, eikä jäätävältä siskoltakaan heru selustatukea.
Petronella-paran elämä muuttuu yksinäiseksi unenomaiseksi painajaiseksi. Minimalistisessa, tapahtumaköyhässä maailmassa vähäiseltäkin vaikuttava ilveily, vehkeily ja vihamielinen tuijottelu saavat megalomaaniset mittasuhteet, ja ilmapiiri kiristyy hetkessä pirullisen painostavaksi.
Käsikirjoituksen onttoudesta huolimatta kokonaisuus on hengästyttävän komea. Kerronta hienovaraista ja hillittyä, ja näyttelijöiden työskentely eleettömyydessään ja ilmeikkyydessään vakuuttavaa. Uskottavuutta tehostaa puvustus tutkittuine yksityiskohtineen.
Täydellisyyttä hipovaan, viimeisteltyyn miljöökuvaukseen on selvästi haettu vaikutteita 1600-luvun tarkoista flaamilaisista laatukuvamaalauksista. Rembrandt ja Vermeer vangitsivat hetkiä valoineen ja varjoineen. Saman tekee Guillem Moralesin ohjaama Nukkekaappi.
Sen takia hömppäjuonenkin voi antaa anteeksi.
Nukkekaappi. TV1 klo 22.00
Johanna Jurkka
