Olipa upea ilta – nimittäin raveissa ensimmäisen kerran aikuisiällä.
Edellisen kerran olin ollut raveissa lapsena, polkkatukkaisena pikkutyttönä, hevosraipan pituisena.
"Miksi halusit tulla nyt?" kysyi Seinäjoen ravikeskuksen toiminnanjohtaja Jyri Saranpää tavatessamme.
Selitin syyksi sen, että pääsin lapsena raveja harrastavan setäni Matin mukaan raveihin yhden ainoan kerran. Nyt aikuisena halusin viimein tulla uudestaan.
– Se ensimmäinen kerta jätti selvästi muistijäljen, Saranpää arveli.
Tapasimme Saranpään kanssa oikeastaan työn merkeissä. Tiistaina 21.7. Seinäjoen ravikeskuksessa ajettiin Vaasan nostalgiaravit.
Viimeiset ravit Vaasan vuonna 1971 rakennetulla Hietalahden raviradalla ajettiin kymmenen vuotta sitten 24.7.2016.
Aikoinaan vuoden 2008 toukokuussa tapahtunut Vaasan raviradan katsomon kolmannen kerroksen tulipalo oli lähtölaukka uuden hevosurheilukeskuksen suunnittelulle.
Keskuksen piti olla Mustasaaren ja Vaasan yhteishanke. Tontti katsottiin Mustasaaren Vikbyn kylästä niiden kuulujen hyvien kulkuyhteyksien varrelta.
Piti tulla paitsi ravirata myös mm. lämmitettävä ratsastusmaneesi ja monitoimihalli ja hintalappuna näille 10 miljoonaa euroa, voi lukea Rakennuslehden numerosta 23.6.2008.
Suunnitteilla oli myös perinteisen kilometriradan sijaan rakentaa Suomen ensimmäinen mailin ravirata, eikä vain sitä, vaan kiinnostusta hanketta kohtaan osoittivat myös moottoriurheilu-, agility- ja vinttikoirakilpailujen harrastajat, tietää Kaleva-lehdessä 21.8.2006 julkaistu STT:n tiedote.
Tontille, jolle ravikeskuksen piti tulla, ehdittiin jo tehdä valmisteluja, kuten reilun kilometrin pituinen soratie ja 400 auton pysäköintialue. Rahaa tähän Vaasa ja Mustasaari käyttivät noin 2,6 miljoonaa (Pohjalainen 7.11.2012).
Lisärahoitusvaiheessa alkoi kiista, kuka maksaa ja paljonko. Ravikeskus romahti kahden kunnan välisiin talouskiistoihin valmistumatta ikinä.
Oli varmasti muitakin syitä kuin raha, ja esimerkiksi jääkiekko ajoi hevosten ohi. Samoihin aikoihin 2010-luvun alussa Mustasaari ja Vaasa päättivät jäähallin peruskorjauksesta ja laajennuksesta.
Se saatiin lopulta maaliin noin 17 miljoonan euron kustannuksilla, joista suurin osa kuntien ja niistä meidän vaasalaisten rahaa, ja osa kuntayhtymän, valtion ja Vaasan Sportin.
Jyri Saranpään mukaan Suomen raviurheilu ei ehkä tarvitse uusia ravikeskuksia. Raviurheilun ammattilaisten ja harrastajien määrä on laskussa. Homma on kallista.
Vaan eipä sitä tiedä. Mitä jos me keski-ikäiset naiset, kuten minä ja Vaasan nostalgiaraveissa kanssani ollut ystäväni, innostummekin raviurheilusta ja teemme siitä tulevaisuuden boomin?
Me ainakin nautimme Vaasan nostalgiaraveista niin paljon, että aiomme mennä raveihin uudestaan.
Aivan läheltä ohi juoksevat hevoset täydessä ravissa ovat sanoinkuvaamattoman upea näky. Hevosista huokuu voimaa ja energiaa, vitaalisuutta, johon ei voi saada kosketusta juuri muualla kuin raveissa.
Ehkä se oli se muistijälki, joka pieneen tyttöön jäi, ja jonka halusin kokea ja tuntea vuosikymmenten jälkeen uudelleen.