Suosittu tietotubettaja Ville Mäkipelto varttui helluntailaisessa suvussa, jossa Raamattua pidettiin Jumalan vankkumattomana sanana. Sen riveiltä haettiin arkiset elämänohjeet ja siihen turvauduttiin vaikeuksissa. Näin myös Mäkipelto teki.
Aktiiviselle seurakuntanuorelle ei juolahtanut mieleen, että kristittyjen pyhää kirjaa voisi lukea myös toisenlaisin, kriittisin silmin. Vasta lukiossa hän havahtui.
– Lukio oli käännekohta. Hyvien uskonnonopettajien avulla opin, että Raamatun tekstejä voi lähestyä myös tieteellisin keinoin.
Oivallus oli niin voimakas, että lukion jälkeen Mäkipelto suuntasi Pietarsaaresta Helsingin yliopistoon opiskelemaan teologiaa. Hän innostui Raamatun tekstikritiikistä, eli sen vanhimpien käsikirjoituksen ja niiden erojen tutkimisesta.
Sokean uskon tilalle astui palava uteliaisuus tietää, miten Raamattu on syntynyt ja millaisia monia muutoksia sen tekstit ovat vuosisatojen aikana käyneet läpi.
Mäkipellon mukaan Raamattu edustaa yhä monille yhtenäistä ja muuttumatonta kirjaa, vaikka todellisuudessa se on valintojen, virheiden ja sattuman kautta syntynyt tekstikokoelma.
– Raamattu on niin syvällä länsimaisessa kulttuurissa, että sitä on syytä ymmärtää. Se on läsnä myös esimerkiksi kielessä ja monissa arkisissa sanonnoissa.
Teologian tohtoriksi valmistuneen Mäkipellon yhdessä Paavo Huotarin kanssa kirjoittama kirja Sensuroitu - Raamatun muutosten vaiettu historia (Otava) ammentaa Raamatun värikkäästä syntyhistoriasta.
Keskiviikkona jaettavaa tietokirjallisuuden Finlandia-palkintoa tavoitteleva teos on ensimmäinen aihepiiriä käsittelevä suomalainen yleistajuinen tietokirja.
Kirjurien käsissä
Sensuroitu-kirjan ytimessä on muinaisten kirjurien työ. Varhaisina aikoina Raamatun ja muiden pyhien tekstien sisältöä levitettiin heidän käsin tekeminään kopioina. Kirjurit kuitenkin tekivät virheitä ja väärintulkintoja, sekä tahattomia että tahallisia.
Kirjuri saattoi esimerkiksi sekaantua kirjaimissa, jolloin sanan merkitys muuttui. Katse saattoi hypätä tekstijakson yli, jolloin jotain jäi pois.
Ville Mäkipellon mukaan kiinnostavimpia ovat kuitenkin kirjurien ideologista ja poliittisista syistä pyhiin teksteihin tekemät muutokset.
Joka kerta kun teksti kopioitiin, tarjoutui tilaisuus päivittää sitä aikansa maailmankuvaan ja uskomuksiin sopivaksi. Näin myös tehtiin. Kirjurit muokkasivat ja poistivat lauseita ja tekstikatkelmia sekä tekivät tarinoihin omia lisäyksiään ja tarkennuksiaan. Joskus kirjuri saattoi yksinkertaisesti haluta selkeyttää tekstiä.
Raamattu on pullollaan tällaisia muutoksia, ja ne paljastuvat, kun eri henkilöiden tekemiä ja eri ajoilta peräisin olevia käsikirjoituksia verrataan.
Mäkipelto nostaa erääksi kiinnostavimmista sen, kuinka vanhaa monijumalaista maailmankuvaa pyrittiin sensuroimaan Vanhasta testamentista.
"Älä pidä muita jumalia"
Raamattu syntyi maailmassa, jossa uskottiin moniin jumaliin. Vanhan testamentin Jahvekin oli alkujaan paikallinen jumaluus, josta kehittyi ensin korkein ja lopulta ainoa Jumala. Myös enkeli-hahmot ovat heijastumia muinaisesta Lähi-idän ja kreikkalais-roomalaisen maailman monijumalaisesta todellisuudesta.
– Vanhan testamentin alemmat jumalahahmot olivat alunperin jumalia, joista kehittyi myöhemmin välittäjähahmoja eli enkeleitä.
Raamatun edustama monoteismi – usko yhteen Jumalaan – oli aikansa suuri maailmankuvallinen innovaatio. Ikivanha monijumalainen maailma heijastuu jo Raamatun ensimmäisessä käskyssä, jossa kielletään pitämästä muita jumalia.
Mäkipellon mukaan havainnollisesti se käy ilmi myös Viidennen Mooseksen kirjan jakeesta, jossa kerrotaan korkeimman jumalan erottelevan kansojen rajat israelilaisten luvun mukaan.
– Vanhimmassa jakeesta löytyneessä versiossa sanotaan kuitenkin korkeimman jumalan erottelevan kansojen rajat jumalten poikien mukaan. Taustalla on ajatus, että joka kansalle olisi annettu oma jumalansa, Mäkipelto havainnollistaa.
Uuteen Kirkkoraamattuun jumalten pojat -ilmaisu on alkuperäisimpänä palautettu.
Mäkipelto sanoo, että oman aikansa tarkoitusperiä palvelivat myös esimerkiksi muutokset, joita tehtiin Uudessa testamentissa oleviin naisten asemaa kuvaaviin kohtiin.
Hän nostaa esiin tunnetun naisten tulee vaieta seurakunnassa -kohdan. Näihin jakeisiin ovat nojanneet muun muassa naispappeuden vastustajat. Mäkipellon mukaan jakeet on kuitenkin lisätty Ensimmäiseen korinttilaiskirjeeseen myöhemmin.
– Ne sijaitsevat eri käsikirjoituksissa eri kohdissa, mikä on merkki siitä että ne ovat irrallinen, myöhemmin Paavalin tekstiin lisätty kohta, hän sanoo.
– Jakeet ovat saaneet inspiraationsa myöhemmistä Uuden testamentin kirjeistä, jotka ovat selvästi naisvihamielisempiä kuin Uuden testamentin varhaisemmat tekstit.
Jeesuksen sanat
Raamatun tutkijoiden kestounelma on entuudestaan tuntemattomien pyhien tekstien löytyminen. Toistaiseksi mullistavin löytö on tehty Kuolleenmeren läheltä. Qumranissa sijaitsevista luolista löydettiin 1947-1956 yli yhdeksänsataa käsikirjoituskatkelmaa.
Kuolleenmeren kääröjä pidetään eräänä 1900-luvun merkittävimmistä arkeologisista löydöistä. Raamatun tekstien tutkimuksen löytö mullisti.
Millainen löytö saisi Mäkipellon sukat pyörimään jaloissa nyt?
– Olisi jättipotti, jos jostain löydettäisiin Jeesuksen seuraajien kirjoittamia tekstejä ensimmäiseltä vuosisadalta, ehkä jopa Jeesuksen varhaisia sanoja.
Silminnäkijäkuvauksia siis?
– Tavallaan. Nyt primäärilähteet puuttuvat. Jeesuksen aikalaisseuraajat eivät tuottaneet tekstejä, sellainen ei ollut heidän intresseissään, Mäkipelto sanoo.
– Jeesuksen ajasta kertovat Uuden testamentin tekstithän syntyivät vasta myöhemmin. Ne ovat ajalta, jolloin Jeesus-liikkeen ympärille oli kehittynyt jo vahva kristillinen usko ja siten ne ovat värittyneitä. Tapahtumia tulkittiin tämän uskon valossa.
Mäkipelto sanoo, että aina on toivoa entuudestaan tuntemattoman käsikirjoituksen löytymisestä. Sellainen voi putkahtaa esiin yhtä lailla jonkun eurooppalaisen kirjaston uumenista kuin Lähi-idän hiekkaerämaasta.
Juutalaisia ja kristillisiä tekstejä on ollut paljon enemmän kuin mitä nyt tunnetaan. Niistä tutkijat voivat enimmäkseen unelmoida. Syykin on yksinkertainen: jos jotakin tekstiä ei enää pidetty pyhänä, sen kopiointi lopetettiin.
– Vanhat kopiot ovat ajan saatossa murentuneet jonnekin aavikon hiekkaan.
Kuka oli Daavid?
Mäkipelto sanoo, että häntä kutkuttaisi saada vastaus myös Kuningas Daavidin ja hänen valtakuntansa arvoitukseen. Vanha testamentti kertoo Daavidin olleen kuningas, joka teki Israelista suurvallan.
Raamattuun kirjaimellisesti uskovat pitävät häntä historiallisena henkilönä, vaikka historian lähteet eivät tunne Daavidia ja hänen kuningaskuntaansa. Arkeologinen todistusaineistokaan ei tue tarinaa.
– Näyttää siltä, että ainakin Daavidin valtakunnan suuruutta on liioiteltu ja hänestä on tehty jälkikäteen kansakunnan suuri myyttinen johtaja.
Mäkipelto pitää kuitenkin mahdollisena, että arkeologiset todisteet voivat lymytä jossain Jerusalemin seudun multien alla.
– Siellähän ei ole mahdollista lukuisten pyhien paikkojen takia tehdä kunnollisia arkeologisia kaivauksia.
Saatanan asialla
Mäkipellon ja Huotarin teos Sensuroitu on kuohuttanut Raamattua kirjaimellisesti tulkitsevien piirejä. Kirjailijat joutuivat teoksen ilmestyttyä melkoisen somemyrskyn keskiöön. Mäkipelto sanoo, että osa palautteesta on ollut hyvinkin henkilöön käyvää.
– Olin varautunut siihen, että keskustelua syntyy. Se yllätti, miten laajalla skaalalla. Jotkut ovat lukeneet kirjaa siten, että olemme Saatanan asialla hyökkäämässä kristinuskoa vastaan.
Asiallistakin palautetta uskovien piiristä on tullut.
– Se on ollut enimmäkseen sellaista, että joku konservatiivinen Raamatun tutkija on katsonut, että kirjassa olisi pitänyt esitellä jonkun teoksesta pois jätetyn tutkijan näkemyksiä.
Mäkipelto sanoo, että teoksen kohderyhmältä tullut palaute on ollut kiittävää.
– Kirjahan on suunnattu tavallisille lukijoille, jotka eivät erityisesti tunne Raamattua, mutta joita sen historia kiinnostaa.
Finlandiasta kisaamassa
Tietokirjallisuuden Finlandia-palkinto ratkeaa keskiviikkona. Mäkipellolle ja Huotarille pääsy finalistien joukkoon on ollut jo itsessään palkitseva kokemus. Sensuroitu on molempien esikoistietokirja. Teos valittiin ehdolle myös Kanava ja Vuoden kristillinen kirja -palkintojen saajaksi.
– Finlandia-ehdokkuus on itsessään iso voitto, ei sellaisesta uskaltanut oikein edes haaveilla. Kuusi finalistia on karsittu arviolta 200-250 teoksen joukosta. Tuntuu hyvältä, että oma kirja on läpäissyt tällaisen seulan.
Mäkipellolta on valmistunut vastikään myös toinen tietokirja. Siinä hän hyppää tyystin toisenlaisen lajityypin pariin. Äänikirjasarjanakin julkaistava Kierot mielet (Otava) kertoo kahdeksasta maailman oudoimpiin kuuluvasta sarjamurhaajasta, heidän uhreistaan ja siitä, miten ammattilaiset tutkivat ja tulkitsivat tapauksia.
Aihe kumpuaa Mäkipellon toisesta akateemisesta mielenkiinnon kohteesta: teologian tohtori tekee parhaillaan toista väitöskirjaansa, nyt alana on psykologia.
– Ihmisten ajattelu, uskomukset, maailmankuva ja käyttäytyminen. kiinnostavat minua. Ihmisten ymmärtäminen on ollut minulle kaikissa opinnoissa iso motiivi.
Väitöskirjassaan Mäkipelto tutkii suomalaisia psykoosisairauksia sairastavia ja heidän kognitiivista toimintakykyään sekä sitä miten se on yhteydessä esimerkiksi kuolleisuuteen ja rikollisuuteen.
Työkseen Mäkipelto pyörittää Suomen suosituimpiin lukeutuvaa tietopohjaista Youtube-kanavaa. Seuraajia on 193 000. Hän luonnehtii kanavaansa tutkimusmatkaksi ihmismieleen ja maailmaan.
– Katsotuimpia videoitani ovat erilaiset kymmenen asian listat, kuten kymmenestä kielletystä paikasta Suomessa kertova video. Etenkin Suomeen liittyvät yllättävät kulmat kiinnostavat ihmisiä.
Mäkipelto sanoo, että hänelle on tärkeää tehdä videoita myös aiheista, joita itse pitää tärkeinä, riippumatta siitä paljonko niitä katsotaan.
– Esimerkiksi psykologiaan liittyvät aiheet eivät kerää suurta massasuosiota, mutta kiinnostavat aina tiettyä katsojajoukkoa.
