Hellepäivien uusi vuosiennätys saattaa vielä syntyä syyskuun ensimmäisellä viikolla, kerrotaan Ilmatieteen laitokselta. Nyt hellepäiviä on kirjattu tänä vuonna 63. Suomen mittaushistorian ennätys on 65 hellepäivää, jotka kertyivät vuonna 2003.
Alkavan viikon puolivälissä olisi ennusteen mukaan tulossa Suomeen kaksi tai kolmekin hellepäivää.
– Jo tiistaina on pieni mahdollisuus 25 asteen hellerajan rikkoutumiseen. Sinä päivänä hellettä saatetaan mitata itäisessä Suomessa, lähinnä Pohjois- ja Etelä-Karjalassa. Keskiviikkona hellettä saattaa olla tuolla samalla alueella, ehkä myös maan etelä- ja keskiosissa. Torstaina puolestaan maan länsi- ja eteläosassa on isoin mahdollisuus hellelukemiin, kertoi päivystävä meteorologi Kaisa Solin.
Myös pohjoisempana on viikon mittaan lämmintä, mutta siellä tuskin ylletään Solinin mukaan helteeseen asti.
– Nyt ollaan jo sen verran syksyn alussa, että yöllä on kosteutta ja jos syntyy laajalti sumua, aurinko ei enää hajota sitä niin tehokkaasti. Silloin voi jäädä päiväksi pilvilauttaa.
Mutta miten todennäköistä uuden hellepäivien ennätyksen synty nyt on?
– On mahdollista, että tänä vuonna vielä ainakin sivutaan aiempaa 65 päivän ennätystä. Uusikin ennätys voi syntyä. Mutta sanotaan niin, että Ilmatieteen laitos ei ennusta uutta hellepäivien ennätystä, meteorologi muotoilee.
Hidasteleeko saapuva sadealue?
Alkavan viikon viikonlopuksi säätyyppi näyttäisi Solinin mukaan muuttuvan.
– Siellä on tulollaan sadealue, mutta viikonloppuun on vielä aikaa, tilanne voi muuttua. Jos sateet saapuvat odotettua hitaammin, vielä perjantaina ja lauantainakin saattaa lämpö kivuta jossakin päin maata hellerajalle.
Hellettä on mitattu Suomessa joskus yllättävänkin pitkällä syksyn jo alettua.
– Myöhäisin maassamme mitattu hellepäivä näyttäisi osuneen syyskuun jälkipuoliskolle. Helleraja ylittyi 17. syyskuuta vuonna 1947 Tampereella, Solin kertoi STT:lle tilastoa pengottuaan.
Kesäisen lämmintä säätä saattaa olla tänäkin vuonna tulossa vielä syyskuun avausviikon jälkeen.
– Auringon säteily kuitenkin väistämättä vähenee mitä pitemmälle syksyyn mennään, joten hellelukemien mahdollisuus pienenee, Solin arvioi.
Lämpö viivästyttää ruskaa, muttei paljon
Syysluonnon ilonaiheen, ruskan, aika alkaa lähestyä. Ruska saattaa kuitenkin jäädä tänä vuonna vaisuksi, kertoo metsien monikäytön ekologian professori Anne Tolvanen Luonnonvarakeskuksesta (Luke).
– Osa puiden lehdistä on jo kellastunut kuivuuden vuoksi. Ruska on menetetty niiden lehtien osalta.
Ratkaisevaa on tässä suhteessa kosteuden määrä.
– Aurinkoiset päivät sinänsä edistävät ruskaa, jos kosteutta vain on tarpeeksi. Lehtivihreä hajoaa auringossa tehokkaammin. Aurinkoiset syksyt voivat siis edesauttaa hienon ruskan syntymistä.
Lämmin sää saattaa jonkin verran viivästyttää ruskaa, Tolvanen täydentää.
– Kovin suuri viivästyminen ei kuitenkaan ole, koska toinen tärkeä ruskaan vaikuttava tekijä on valon määrä. Pimenevät yöt ja lyhenevät päivät eivät muutu miksikään lämpenemisen myötä. Puut kyllä ottavat signaalin pimenemisestä, että nyt on talvi tulossa ja lehtivihreää pitää alkaa ottamaan talteen puun oksiin ja runkoon.
Professori kuitenkin lisää, että eteläistä alkuperää olevat puutarhakasvit saattavat tehdä isomman erehdyksen lämpimänä syksynä.
– Ne voivat innostua tuottamaan esimerkiksi uutta kukkaa vielä syksyllä. Nämä kasvit eivät ole sopeutuneet ilmastoomme, ja niille voi siten käydä huonosti, jos kylmä sitten saapuu äkkinäisesti. Mutta alkuperäispuumme kyllä pärjäävät.
Kanervalla osin violetti ruska
Entä milloin ruska keskimäärin alkaa Suomen eri osissa?
– Lapissa ruska alkaa syyskuun puolenvälin paikkeilla ja maan keskiosissa Oulun korkeudella viikkoa myöhemmin. Eteläisimmässä Suomessa ruska tulee tavallisesti lokakuun alussa.
Voimallisimmin ruska loistaa Tolvasen mukaan tuntureilla.
– Tunturissa maaruska näkyy selkeämmin. Siellä on hyvin näyttäviä kasveja syksyllä. Mustikan varvut muuttuvat Lapissa punaisiksi, ja riekonmarja on tulipunainen. Kanerva voi tuoda sekaan violetin sävyjä.
Etelä-Suomi saa Tolvasen mukaan tasoitusta siinä, että suurilehtisen vaahteran ruska on etelässä hienon monivärinen. Vaahteran korvaavat pohjoisessa ruskapuina haapa sekä vaivaiskoivu.
Suomen lehtipuista harmaa- ja tervaleppä tekevät poikkeuksen: niillä ei ole ruskaa, vaan lehdet putoavat täysin vihreinä.
– Lepillä lehtivihreää riittää, ne voivat tuhlailla sitä rauhassa, Luken professori kertoo.