Ilkka-Pohjalaisen jakamasta Pohjalaisesta kirjallisuuspalkinnosta kisaa tänä vuonna kahdeksan romaania. Tässä juttusarjassa kysymme niiden kirjoittajilta muun muassa pohjalaisuudesta ja kirjailijan työstä. Sarjan aloittaa Heini Röyskö, joka on ehdolla teoksellaan Ja samassa tuli hiljaisuus (Karisto). Voittaja julkistetaan 10. lokakuuta.
1. Romaanisi kertoo Lapuan patruunatehtaan räjähdyksestä ja kuvitteellisista henkilöistä, joiden elämää tragedia kosketti syvältä. Miksi halusit kirjoittaa kirjan juuri tästä aiheesta?
– Alkukimmoke tuli katsottuani brittihovin historiasta kertovaa The Crown -televisiosarjaa. Eräässä kohtauksessa kuvattiin Aberfanin kaivoskylässä vuonna 1966 sattuneen maanvyöryn uhrien hautajaisia. Pitkää arkkurivistöä tuijottaessani muistin, että jotain samankaltaista oli joskus tapahtunut Suomessakin. Ryhdyin ottamaan selvää Lapuan patruunatehtaan räjähdyksestä, ja aiheesta tuli minulle tärkeä. Huomasin myös, ettei siitä ollut juuri kirjoitettu kaunokirjallisuutta.
– Ajattelin, että miksi en kirjoittaisi tästä, jos vaikka pystyisin tuomaan aiheeseen jotain uutta ja kun se kerran kiinnostaa minua.
2. Mistä tulee kirjasi nimi Ja samassa tuli hiljaisuus?
– Heti Lapuan patruunatehtaalla tapahtuneen räjähdyksen jälkeen luonto vaikeni. Nimi kuvaa myös sitä hiljaisuutta, joka rakentui ihmisten välille onnettomuuden jälkeen. Oli tapahtunut jotain niin kauheaa, että siitä oli vaikea puhua jopa perheiden sisällä.
3. Oletko nähnyt Lapua 1976 -elokuvan ja millaisia tunteita se sinussa herätti?
– Kyllä, kahdesti. Ensimmäisellä kerralla minua jännitti millainen katsomiskokemuksesta tulee. Toisella kerralla kyynelkanavat aukesivat. Elokuvan näyttelijätyö on huikeaa, ja Hannu-Pekka Björkman osoittaa olevansa sen todellinen kuningas. Minua koskettaa valtavasti myös tekijöiden sitoutuminen elokuvaan. Lapua 1976 on eteläpohjalaisen sisun osoitus.
– Minun kirjanihan alkaa tavallaan siitä, mihin Lapua 1976 -elokuva päättyy. Elokuva, romaanini ja Seinäjoen kaupunginteatterissa esitetty Patruunatehdas-näytelmä rakentavat kaikki omalta osaltaan entistä tarkempaa kuvaa aiheesta.
4. Jatka lausetta: Kirjoitan, koska...
– Voin kirjoittamalla eläytyä toisten ihmisten elämään. Rakastan sitä ,että voin mennä muiden ihmisten nahkoihin ja kuvitella toisten ihmisten maailman. Uskon, että kirjallisuuden taikavoima on juuri eläytymisessä.
– Ensimmäinen teokseni Mustat ikkunat oli autofiktiivinen romaani ja kertoi äitini vaikeasta masennuksesta. Lapsena toivoin, että olisin voinut elää toisenlaista elämää. Ehkä sen ansiosta minulle kehittyi hyvä mielikuvitus. Äitini masennus kääntyi minulle siten tavallaan voimavaraksi.
5. Mikä tai millaiset asiat saavat sinut liekkeihin?
– Romaanit, elokuvat, teatteri, taidenäyttelyt ja muoti. Muoti siksi, että se heijastelee aina aikaansa, joten sen parissa tapahtuu todella mielenkiintoisia asioita. Ai niin ja eräs asia pitää mainita, Esa Saarisen luennot! Saarinen saa ajatukseni liikkeelle. Mikään ei ole niin vaarallista kuin se, että ihminen jumittuu omassa ajattelussaan. Arvostan ylipäätään kaikkea sellaista, josta saan uusia oivalluksia.
6. Minkä kirjan olisit halunnut kirjoittaa ja miksi?
– Eteläkorealaisen Han Kangin Valkoisen kirjan. Kyseessä on mykistävä teos surusta ja kaipauksesta. Romaanissa on muun muassa kuvaus siitä, kun ihminen sairastaa koko elämänsä. Teos tiivistää niitä tunnelmia ja tunteita, joita olen kokenut ja nähnyt sivusta äitini sairastaessa vakavaa masennusta.
7. Mitä teet, kun kirjoitusjumi iskee?
– En usko inspiraatioon. Teksti syntyy siten, että istutaan alas ja kirjoitetaan. On kuitenkin tärkeää, että teksti saa levätä ja että siihen ottaa etäisyyttä. Kun tekstini on kustannustoimittajalla, silloin en yleensä kirjoita.
8. Jatka lausetta: Pohjalaisuus on minulle…
– Mielenmaisema, elämän lähtökohta ja kaiken ytimessä. Synnyin Kokkolassa ja ensimmäiset muistikuvani ovat Kälviältä. Mieheni kautta pääsin sisään eteläpohjalaiseen sukuun ja mentaliteettiin. Lakeuksilla asiat puhutaan suoraan ja tehdään se, mitä luvataan. Pidän valtavasti aavasta maisemasta. Rakastan sitä selkeyttä, joka on läsnä niin ihmisten keskusteluissa kuin luonnossakin.
9. Mistä iloitset juuri nyt?
– Perheestä, taiteesta ja ystävistä. Uskon, että tulossa on vielä kivoja kohtaamisia lukijoiden kanssa. Kirjailijan työ on niin yksinäistä, että on ihana päästä välillä juttelemaan lukijoiden kanssa. On ollut myös upeaa huomata, kuinka ihmiset ovat innostuneet Pohjalainen kirjallisuuspalkinto -ehdokkuudestani. Esimerkiksi appiukoltani Seinäjoelta tuli heti viesti, kun ehdokkaat julkistettiin.
10. Mikä on lempimurresanasi?
– Kissi. Minusta se on osuvampi ja suloisempi sana kuin kissa. Mieheni ilmajokelaiset isovanhemmat käyttivät tätä sanaa.