Kun Heikki Peltonen syntyi 80 vuotta sitten, Suomessa ajettiin pääasiassa häkäpönttöautoilla. Ne olivat bensiinimoottoriautoja, jotka toisen maailmasodan aiheuttaman polttoainepulan takia oli muutettu kulkemaa puukaasulla.
Polttoaineen ostoa säännösteltiin. Siviilit matkustivat tuolloin pääasiassa linja-autoilla, junilla ja polkupyörillä.
Heikki Peltosen isoisä Juho Peltonen aloitti linja-autoliikennöinnin Seinäjoen seudulla tasan sata vuotta sitten. Perheen elämä täyttyi autoista ja yrittäjyydestä.
Heikki Peltonen aloitti työuransa 15-vuotiaana linja-autorahastajana. Sen jälkeen mies jatkoi Aarre-isänsä perustaman autokorjaamon yrittäjänä 28 vuotta.
Viimeiset työvuodet Peltonen katsasti autoja. Eläkkeelle hän jäi A-katsastuksesta 65-vuotiaana vuonna 2009.
Puoli vuotta eläkkeellä
Peltonen malttoi nauttia vapaaherran päivistä vain puoli vuotta ennen kun aloitti työt entisen työkaverinsa Aila Kivimäen perustamassa Etelä-Pohjanmaan katsastuksessa.
– Olin hyvässä kunnossa ja Aila pyysi niin monta kertaa, etten voinut kieltäytyä, Peltonen perustelee.
16 vuotta vierähti yhdessä hujauksessa. Lopullisesti Peltonen päätti jäädä maaliskuussa, jolloin hänen työpaikasta tuli osa maailmanlaajuista Dekra-katsastusketjua. Peltonen oli tuolloin muutamaa kuukautta vaille 80-vuotias.
– Hyvän työporukan ja oman terveyden takia olisin voinut jatkaa, mutta en enää halunnut opetella uusia tietokoneohjelmia. Kyllä minua vielä kesälläkin kovasti pyydeltiin takaisin, mutta sanoin, että nyt pysyn kotona.
Mikä sai Peltosen pystymään työelämässä melkein 80-vuotiaaksi?
– Olin terve ja rahaa tuli, niin mikäs siinä oli ollessa.
Autoista tietokoneita
Heikki Peltosen elämän aikana autot ovat kehittyneet valtavasti. Viime vuosina muutokset ovat olleet nopeita. Sähköautot mullistivat kaiken ja vaativat katsastajaltakin paljon oppimista.
– Mekaanikkona tiesin autoista kaiken ja usein annoin asiakkaille neuvoja vikojen korjaamiseen. Sähköautoihin ei pääse samalla tavalla käsiksi eivätkä autot siksi ole niin mielenkiintoisia. Kun moottorit lähtivät, autoista tuli tavallaan tietokoneita. Kun uusi auto ajoi katsastushalliin, enää en heti osannut sanoa, mihin tarkoitukseen jokainen nappi ja vipu oli.
Ei Ferrarille
Heikki Peltonen on viihtynyt eläkkeellä. Eparin haastattelusoitto keskeytti teräsvaarin lenkin Jouppilanvuoren maastossa. Siellä mies kävelee lähes päivittäin sauvojen kanssa 5–10 kilometrin lenkkejä.
Toyota-huoltamoa pyörittänyt ja samanmerkkiset autot työssään kestävimmiksi todennut Peltonen ajaa itse saman merkin hybridillä.
Millaisen menopelin autoasiantuntija valitsisi, jos ei tarvitsisi miettiä rahaa? Vastaus tulee nopeasti: Haltijakeiju saisi pudottaa oven eteen Toyotan uusimman täyssähköisen katumaasturin.
Sähköauto olisi siis ok?
– Tietysti! Se on nykyaikaa.
Jos kuitenkin pistettäisiin tilaukseen punainen Ferrari?
– Ei, kiitos. Mitä minä sillä tekisin? Eihän sinne edes kunnolla mahdu.
