Katsoin taannoin dokumenttiohjelman Billy Connollysta, joka on skotlantilainen näyttelijä, muusikko ja Brittien ensimmäisiä stand up -koomikkoja. Hän aloitti hauskuuttajanuransa 1970-luvun alussa.
Hän puhuu erittäin vahvaa Glasgow’n murretta, ja yleisössä ne, jotka hänen murrettaan ymmärtävät, nauraa räkättävät maha kippurassa.
Mieleeni tuli oma kokemukseni KAJ’n Vöyrin murteella esitetyn Gambämark-musikaalin yleisössä muutamia vuosia sitten.
Yhtäkkiä kaikki ympärilläni räjähtivät huutonauruun, mutta umpisuomenkielisenä minä en ymmärtänyt sanaakaan, mitä näyttämöllä oli sanottu. Silti nautin esityksestä, ja sama näytti olevan meininki Connollyn esityksissä.
Komediaa voi tehdä monella tavalla, se ei ole pelkästään sanallista.
Connollyn tuntevat ”kaikki” Skotlannissa. Hän on tehnyt useita tv-ohjelmia ja samalla hän on luonut muille käsitystä siitä, millaisia skotlantilaiset ovat.
Skotit ovat tunnetusti hyvin ylpeitä omasta maankolkastaan, aivan kuten pohjalaiset Suomessa.
Connolly on sanonut: ”Scotland is a state of mind”. Sama pätee meillä. Pohjalaisuus on mielentila. Se ei lähde sinusta, vaikka sinä lähtisit Pohjanmaalta.
Samansuuntaisesti on puhunut vaasalaisen Klamydia-yhtyeen keulakuva Vesku Jokinen, jonka haastattelun löydät tämän viikon Vaasa-lehdestä.
Vesku on eittämättä persoona, joka pitää kotikaupunkiaan Vaasaa ja yhtyeensä pohjalaisuutta esillä keikkamatkoilla ympäri Suomea.
Vaasassa on muitakin muusikoita ja monien muidenkin alojen henkilöitä, jotka ”kaikki” – ainakin täällä kotikonnuilla – tuntevat. Tai muistavat, jos he ovat jo edesmenneet.
Vaikkei heitä henkilökohtaisesti tuntisikaan, heistä on ainakin kuullut.
Tehdessäni juttua Vaasan kuorofestivaalista tähän lehteen, keskusteluissa vilahti kaksi tällaista persoonaa.
Toinen oli Irma Rewell, joka ei ole niinkään tunnettu jumppaopettajan ammatistaan, vaan siitä, että hän oli oopperatähti ja Vaasan Oopperan väsymätön tulisielu.
Toinen oli Erkki ”Menda” Mendelin, joka toimi yli 20 vuotta Vaasan kuorofestivaalin tuottajana. Päivätyössään Vaasan kaupungin kulttuurisihteerinä hän venyi moneen hommaan. Olipa hän esimerkiksi Vaasan joulunavauksessa monena vuonna joulupukkina torilla. Menda oli myös hyvä laulaja ja esiintyi monella foorumilla.
Eri-ikäiset ja eri aloilla työskentelevät tai eri asioita harrastavat vaasalaiset muistavat tietenkin eri ihmisiä, jotka ovat monien tuntemina jääneet mieleen.
Esimerkiksi edesmenneet kirjailijat Venny Kontturi ja Jorma Ojaharju ja nykykirjailijoista Marko Hautala ovat ”kaikkien” tuntemia vaasalaisia, Mikaela Ingbergistä ja monista muista urheilijoista puhumattakaan.
On myös mainittava liikemies Sture Udd, joka on luonut kokonaisen omanlaisensa kylän Vetokannaksen Pukinkulmaan.
Harvoin tulee ajatelleeksi, että näistä persoonista ja heistä kertovista tarinoista rakentuu osaltaan tämän kaupungin tunnelma.
He ovat tai ovat olleet inhimillisiä yksilöitä, mutta samalla he edustavat sitä, mikä on Vaasaa ja vaasalaista. Niin täkäläisille kuin muualla asuvillekin. He ja heidän tarinansa kutoutuvat osaksi yhteistä, paikallista kulttuuriperintöä.
Tätä ”kotiseututyötä” Vaasan seudun puolesta tekee vahvasti myös KAJ. Euroviisuseikkailusta riittää tarinaa vuosiksi eteenpäin.