Piipahdin Kööpenhaminassa. Ensimmäinen huomio oli se, että joka puolella oli pyöriä ja pyöräilijöitä.
Pukumiehet huristelivat töihin kravatit kevättuulessa heiluen. Nuoriso piti sarvista kiinni yhdellä kädellä ja näppäili toisella sujuvasti älypuhelimiaan. Äidit ja isät kuskasivat jälkikasvuaan hoitoon fillareiden eteen rakennetuissa puulaatikoissa. Niihin mahtui kauppakassien lisäksi hyvin kolme, neljä mukulaa.
Kun liikennevalot vaihtuivat vihreiksi, pyöräilijöiden letka oli kymmenien metrien mittainen. Pyöräilijät polkevat ruuhka-aikana kaupungin läpi vihreässä aallossa eräänlaisia pikakaistoja pitkin.
Matkavauhti oli kova. Maailman parhaimpiin pyöräilykaupunkeihin lukeutuvassa Kööpenhaminassa kevyen liikenteen väylät ovat kunnossa. Pyöräteitä kaupungissa on 300 kilometriä. Pyöräilijät on otettu huomioon ainakin yhtä hyvin kuin autoilijat.
Kööpenhaminassa on enemmän polkupyöriä kuin asukkaita. Kaupunkilaisille pyöräily ei ole urheilua, vaan arkiliikuntaa. Yli puolet asukkaista kulkee työ- ja koulumatkansa polkupyörällä.
Turisti tai muu jalkaisin keskustassa liikkuva voi ottaa alleen kaupunkipyörän. Sellaisen saa lainata pyörätelineestä muutaman kruunun panttia vastaan. Fillarin voi palauttaa mihin tahansa citypyörätelineeseen.
Reissun jälkeen tutkin Seinäjoen pyöräilykulttuuria eri silmin. Työhuoneeni on ydinkeskustassa katutasossa, mutta ohi ajaa vain muutama pyöräilijöitä tunnissa. Tutkiva journalisti huomaa nopeasti, että maakuntakeskus ei ole lähelläkään kolme vuotta sitten valmistuneen Seinäjoen kaupungin pyöräilystrategian tavoitteita. Sen mukaan 15 prosenttia matkoista tehtäisiin polkupyörällä jo ensi vuonna.
Strategian tarkoitus on seinäjokisten terveyden edistäminen. Mikään himoliikkuja ei pyöräillekseen kuitenkaan tarvitse olla. Kaupungissa suurin osa päämääristä on muutaman polkaisun päässä. Malliksi kaupungintalolle on hankittu kaksi asiointipyörää. Ne ovat olleet kovassa käytössä.
Idea olisi helppo kopioida kaupungin muihin toimipisteisiin ja yksityisiin yrityksiin. Työnantaja voisi kannustaa työntekijöitään pyöräilemään myös työmatkat. Auton pyörään vaihtamisen porkkanana voisi olla työsuhdepyörä, vuosittain maksettava matkaraha tai vaikka se, että pyörällä töihin tulevat voisivat hitaamman ajoneuvonsa takia myöhästyä aamuilla kymmenen minuuttia.
Säännöllinen liikunta vähentää sairastamista. Yksi sairaslomapäivä maksaa työnantajalle noin 300 euroa. Sillä saa jo hyvän pyörän.
Virpi Kuipainen-Ämmälä
toimittaja