Suomi odottaa saavansa vastaukset Hornetin seuraajaa koskeviin tietopyyntöihin 22. marraskuuta mennessä. Mukana kilpailussa ovat ruotsalainen Saab Gripen, ranskalainen Rafale, brittiläisten, saksalaisten, italialaisten ja espanjalaisten yhteiseurooppalainen Eurofighter Typhoon sekä yhdysvaltalaiset F-35 ja Super Hornet.
Teknisten ja kauppapoliittisten tietojen lisäksi tietopyynnössä pyydettiin lentokonetoimittajilta vastauksia siihen, miten heidän tarjoamillaan hävittäjillä toimittaisiin tietyissä eri sotilaallisissa skenaarioissa. Miten esimerkiksi tilannekuvaa vaihdetaan, kuinka johtaminen järjestetään ja millaisia aseita monitoimihävittäjät käyttäisivät? Miten tällainen ilmaoperaatio linkitetään muiden puolustushaarojen ja eri johtokeskusten toimintaan?
Luettavaa ilmavoimilla, pääesikunnalla ja puolustusministeriöllä tulee riittämään hyllymetreittäin. Tärkeää on verrata hävittäjäkandidaatteja yhteismitallisesti toisiinsa ja löytää olennaiset asiat kirjattavaksi varsinaiseen tarjouspyyntöön.
Hävittäjähankinta tullee olemaan kallein Suomen valtion koskaan tekemä investointi. Valinnassa ei sananmukaisesti ole varaa virhearvioihin; kyseessä on 5–10 miljardin euron hankinta. Näkymän on ulotuttava neljänkymmenen vuoden päähän, sillä nyt valittavan hävittäjän korvaava järjestelmä tulee käyttöön vasta 2050-luvun jälkipuoliskolla. Tärkeintä on löytää suhteessa muihin Itämeren alueella toimiviin sotilaskoneisiin riittävän suorituskykyinen vaihtoehto. Mahdollisimman edullisesti.
Valittavan hävittäjän suorituskyvyn on oltava käytettävissä joka hetki koko hävittäjän elinkaaren ajan. Kriisinkin aikana huoltojen ja varaosatoimitusten sekä asetäydennysten on toimittava.
Parasta olisi, jos taito ja välineet koneiden lentokelpoisina pitämiseksi olisivat kotimaassa. Asialla on myös merkittävä työllistävä vaikutus.
Hävittäjäkandidaattien käyttökustannusten vertaaminen toisiinsa luotettavasti on vaikeaa, koska kustannuksia lasketaan eri yhteyksissä ja eri maissa hyvin eri tavalla. Karkeasti voi kuitenkin sanoa, että käyttökustannukset 30 vuoden ajalta ovat suurin piirtein samat kuin hankintakustannukset.
Käyttökustannusten erot on siis pystyttävä esittelemään päättäjille yhtä luotettavasti ja tarkasti kuin hankintahinnat.
Lentokoneista osa on aina huollossa, korjattavana tai odottamassa niihin pääsyä. Olennaista on siis myös se, kuinka iso osa hankittavista hävittäjistä on keskimäärin lentokelpoisia. Jos esimerkiksi hankitaan 64 kappaletta hävittäjää A, joista keskimäärin 60 prosenttia on käytettävissä tai 48 hävittäjää B, joista kunnossa on keskimäärin 80 prosenttia, on lopputulos sama: lentokunnossa on keskimäärin 38 hävittäjää.
Yksityiskohdista keskustelua on jo herättänyt se, tulisiko hankittavan koneen olla yksi- vai kaksimoottorinen. Molempia on tarjolla. Yksimoottorinen on halvempi ostaa ja käyttää. Kaksimoottorinen on taas luotettavampi ja tehokkaampi. 30-vuotinen kokemukseni suihkukoneilla lentämisestä niin yksi- kuin kaksimoottorisilla on, että kummallakin pärjää. Mutta enempi on aina parempi, myös moottoreiden lukumäärästä keskustellessa.
JUKKA AHLBERG