Kaksi tunnettua romaanikirjailijaa Vaasan seudulta on julkaissut tänä syksynä lastenkirjat. Molempien kirjoissa kerrotaan maailmoista, joihin ei voi junalla tai lentokoneella matkustaa, mutta näissä surrealistisissa maailmoissa voi tapahtua mitä tahansa.
Sehän se onkin saduissa parasta.
Vaasalaisen Marko Hautalan Lauri Luu -lastenkirjasarjassa ilmestyi lokakuussa 3. osa, Lauri Luu ja vampyyrikreivi (Haamu).
Uutuuskirjassa seikkailevat alakouluikäinen poika Lauri Luu, hänen lukukoiransa Lukulamppu ja puhuva papukaija Einar Allan Pöö.
He löytävät kirjastosta avoimen kirjan, josta kuuluu susien ulvontaa. Kolmikko syöksyy suin päin kirjan sisään ja päätyy vampyyrikreivi Draculan linnan ovelle. Siitäpä urkeneekin hurja seikkailu!
Laihialla asuva Paula Nivukoski puolestaan julkaisi syksyllä lastenkirjan Önnis ja iipu – Maailmanjäristys (Otava).
Huomiota kiinnittää heti se, että yhden päähenkilön, iipun nimi kirjoitetaan pienellä kirjaimella.
– iipu on niin pikkuinen olento, että sen nimikin kirjoitetaan pienellä, selittää Nivukoski.
Tarina kertoo iipun ja hänen ystävänsä, ison ja pehmeän Önniksen seikkailusta satumetsässä. Metsässä tapahtuu kummia. Tulee maailmanjäristys, ja puut ja polut vaihtavat paikkaa, eikä maisema ole enää sellainen kuin ennen. Toisessa tasossa kulkee tarina Matti-pojasta, joka muuttaa äitinsä kanssa uuteen kotiin, eikä sopeutuminen suju vaivatta.
Kuvittaja on työtoveri
Lastenkirjoissa kirjan kuvitus on tärkeä, sillä kuvat osaltaan houkuttelevat lasta lukemaan ja ylläpitävät kiinnostusta tarinaan.
Hautala on innostunut yhteistyöstä sarjakuvapiirtäjä Brocin kanssa, joka on alusta lähtien luonut Lauri Luu -kirjojen visuaalisen ilmeen.
Taiteilijalla on tapana kätkeä kuviin myös aikuisia huvittavia viittauksia. Esimerkiksi Lauri Luu ja vampyyrikreivi -kirjan kuvista löytyy kirjailija itse.
– Meillä pelaa yhteistyö hyvin. Kuvittaja kysyy yksityiskohtia tarinasta, jotta osaa piirtää asiat juuri oikein, ja kommentoi, jos huomaa tekstissä epätarkkuuksia. Tämä pallotteleva työskentelytapa on minulle uutta ja erilaista, Hautala sanoo.
Hän on huomannut, että lastenkirjassa kuvituksen pitää pitää yhtä sen kanssa, mitä tarinassa kerrotaan. Muuten tulee sanomista.
– Senkin olen oivaltanut, että tekstissä ei välttämättä tarvitse toistaa sitä, mitä kuva jo kertoo.
Tarina ilmiantoi itsensä
Hautala löysi sarjakuvapiirtäjän kustantajansa eli vaimonsa Tiina Hautalan kautta.
Nivukoski löysi kuvittajan selaamalla Kuvittajat ry:n verkkosivua.
– Olin kirjoittanut tekstin ensin valmiiksi ja totesin, että siihen sopii perinteinen kuvitustyyli. Keskustelin kustannustoimittajan kanssa, ja hän oli samaa mieltä ja kysyi sitten Nora Surojeginiä kuvittajaksi.
Nivukoskella ei ollut valmiina visiota esimerkiksi siitä, minkä värisiä otuksia iipu ja Önnis ovat tai miltä he näyttävät. Surojegin loi heille olemuksen.
Itse tarina ilmiantoi itsensä Nivukoskelle eräänä päivänä kirjastossa.
– Istuin siinä hieman hengähtämässä, ja yhtäkkiä iipu ja Önnis ilmestyivät minulle ja alkoivat kuiskailla. Ensimmäinen, mitä kuulin, oli ”Hui! Autsis!” ja sitten ”Hiljaisuus vain puraisi minua korvasta”. Nämä kirjoitin myös kirjaan.
iipu ja Önnis -kirjan satumaailmassa hän on käyttänyt rikasta kieltä, esimerkiksi paljon alkusointuja.
– Olen saanut palautetta, että lapset ovat kilpailleet, kuka pystyy nopeimmin sanomaan kirjassa olevan lauseen: ”Varvikossa viisi vihulaista viskeli kiviä vihoissaan”, hän hymyilee.
Laatua ja karsintaa
Ohut lastenkirja syntyy paljon nopeammin kuin täyspitkä romaani.
Silti kirjoittamisen täytyy olla yhtä laadukasta. Lastenkirja ei ole romaanikirjailijalle mikään yhdentekevä välityö.
Lastenkirjassa esimerkiksi kieliasua täytyy miettiä tarkkaan. Kielen pitää olla mahdollisimman helppoa, selkeää ja sujuvaa, vaikkei selkokieltä olekaan.
– Romaania kirjoittaessa mietin sanoja ja sanavalintoja, mutta lastenkirjaa kirjoittaessa mietin ihan kirjaintasolla, mitä ilmaisua käytän, Nivukoski kertoo.
Nivukoski on kirjoittanut aiemmin muun muassa kolme historiallista romaania. Kirjoittaessaan uutuuskirjaansa hän oli miettinyt esimerkiksi, voiko käyttää keksimäänsä sanaa ”pelostuttaa” vai pitääkö olla tylsempi versio, ”pelottaa”.
Psykologisista kauhuromaaneistaan tunnettu Hautala kertoo, että viime vuonna hänen kaikista kirjoistaan lainatuin Suomen kirjastoissa oli lastenkirjasarjan 1. osa, Lauri Luu ja riivattu lukukoira (2021).
– Minulle lastenkirjan kirjoitusprosessissa työläintä on karsiminen. Pitää sanoa asiat paljon yksinkertaisemmin ja selkeämmin kuin romaanissa, Hautala hymyilee.
