Tyrskypäiset aallot iskeytyvät rantaan, kaukana ulapalla erottuu höyrylaiva. Maalauksen oikealla laidalla yksinäinen kulkija kävelee kivikkoista rantaa ongenvapa olallaan. Taivaalla leijuu hajanaisia poutapilviä.
Tikanojan taidekodissa Vaasassa esillä olevan Merimaisema-taulun on maalannut Berndt Lindholm 41-vuotiaana vuonna 1882.
Hän lukeutui tuolloin Pohjoismaiden merkittävimpiin maisemamaalareihin. Lindholm oli tullut tunnetuksi ennen kaikkea kookkaista metsä- ja rannikkoaiheisista teoksistaan. Ne upposivat sekä suuren yleisön että kriitikoiden makuun.
Lindholmin teosten luonnonmukaisuutta ja tunnelmallisuutta kiiteltiin, samoin taiteilijan kykyä vangita teoksiinsa valoa.
– Hänen teoksensa ovat myös erittäin yksityiskohtaisia, niissä on paljon nähtävää, näyttelypäällikkö Maaria Salo summaa.
Vaikka Lindholm oli Merimaisemansa valmistumisen aikanaan arvostettu taiteilija ja mestari, harva enää nykyään tietää häntä; monille ahkerille museokävijöillekin hänen tuotantonsa saattaa olla vieras.
Lindholmin kohtalona oli jäädä historiankirjoituksen katveeseen.
Viime vuoden aikana hänen nimeään on kuitenkin ryhdytty nostamaan unohduksesta.
Hämeenlinnan taidemuseossa oli viime kesäm' esillä laaja Lindholmin taidetta esittelevä, taidehistorioitsija Teppo Jokisen tutkimuksiin pohjaava näyttely.
Sen yhteydessä julkaisu Jokisen teos Berndt Lindholm – Polkuja maisemiin on ensimmäinen kattava esitys tästä unohdetusta maisemamaalauksen mestarista.
Näyttely on nyt Vaasaan pohjalaisen taideyleisön nähtävillä.
Tikanojan taidekodissa esillä oleva näyttely esittelee erityisesti Lindholmin metsä- ja rannikkoaiheisia teoksia. Runsas, noin 60 maalausta ja piirustusta kattava näyttely levittäytyy poikkeuksellisesti Tikanojan taidekodin kaikkiin kolmeen kerrokseen.
Maalaukset on saatu lainaan Ateneumista sekä muun muassa Tampereen, Turun ja Joensuun taidemuseoista. Teoksia on myös useista yksityiskokoelmista.
– Lisäksi on saatu muutama teos Göteborgista. Näitä teoksia on harvoin, jos koskaan nähty Suomessa, Tikanojan-näyttelyn kuratoinnista vastaava amanuenssi Janna Sirén sanoo.
Vuonna 1841 syntynyt Berndt Lindholm oli lähtöisin Loviisasta. Janna Sirén kertoo, että Lindholmin taidetta tämän koko uran leimanneet elementit iskostuivat noista uusimaalaisista lapsuudenmaisemista: taidokkaasti kuvatut männyt, metsäpolut, sammalten peittämät kivet ja saaristonäkymät.
– Ne kaikki toistuvat hänen myöhemmissä maalauksissaan.
Lindholm nousi suomalaisen maisemamaalauksen kärkeen melko nopeasti. Häntä pidettiin eturivin tulevaisuudenlupauksena.
Kun Lindholm aloitteli uraansa, Suomessa etsittiin jatkajaa Werner Holmbergista alkaneelle maisemamaalauksen perinteelle. Holmbergia pidetään ensimmäisenä kansainvälisen tason saavuttaneena suomalaisena kuvataiteilijana.
Sirén kertoo, että myös Lindholm piti Holmbergia esikuvanaan ja ihaili suuresti tätä.
Varhain menehtynyt Holmberg oli tunnelman vangitsemisen mestari. Tunnelmalla ja sen esittämisellä maisemamaalauksissa oli hänen aikanaan keskeinen asema taidetta arvotettaessa.
Düsseldorfissa ja Pariisissa taidetta opiskellut Berndt Lindholm maalasi ensimmäiset suuret metsäaiheiset teoksensa 1870-luvun alkuvuosikymmeninä.
Meri- ja saaristoaiheet tulivat metsäteeman jälkeen.
Vaikka Lindholm luki itsensä maisemamaalariksi, hän piti taiteensa – ja onnistuneen maisemamaalauksen perustana yleisestikin – piirustustaitoa.
– Tyypillistä oli, että hän teki luonnoksia ulkoilmassa ja siirtyi myöhemmin ateljeeseen maalaamaan luonnosten pohjalta, Janna Sirén kertoo.
Teppo Jokinen nostaa Polkuja maisemaan -kirjassaan esiin Lindholmin erityisen taidon yhdistää realistinen luontokuvaus runolliseen kuvaukseen luonnosta.
Osasyy Lindholmin taidehistorian katveeseen jäämiselle saattaa olla se, että hän oli tavallaan kahden maan kansalainen, kuten Teppo Jokinen kirjassaan luonnehtii.
Lindholm muutti 1876 Göteborgiin. Maalaamisen ohella hän työskenteli taidemuseon intendenttinä ja taidekoulun johto- ja opetustehtävissä. Yhteydet Suomen taide-elämään kuitenkin säilyivät koko ajan. Hän jäi silti kummassakin maassa ikään kuin toisaalle kuuluvaksi.
Viimeistään 1900-luvun alussa myös ajan trendit olivat ajaneet ohi. Jokisen mukaan Lindholmin taiteen asema ja merkitys alkoivat syrjäytyä uusien tekijöiden ja taidesuuntausten rinnalla.
Uudenlainen arvostus Lindholmin teoksia kohtaan virisi 1980-luvulla, mutta tutkimus ja kattava näyttely antoivat odottaa itseään tähän vuoteen saakka.
Berndt Lindholm – polkuja maisemaan Tikanojan taidekodissa 21.4. saakka. Näyttelyssä on ilmaispäivä 1.3.