Istun tätä kolumnia kirjoittaessa 10 000 metrin korkeudella, matkalla kohti uutta harjoitusleiriä.
Tällä kertaa suuntaamme Dubaihin, jossa ollaan 10 päivää. Meitä odottavat toivottavasti aurinko ja hyvät harjoitusolosuhteet.
On vaikea sanoa, monellako leirillä olen ollut.
Ne tapaavat yleensä olla hieman yksitoikkoisia, ja siksi ei yleensä mitään suurempia muistoja jää.
Näin ollen kaikki leirit ovat yhtenä isona massana jossakin päässäni. Uskon, että ammattiurheilijakollegat voivat samastua tähän.
Vaikka tämä hieman harmaata joskus onkin, leirien tärkeydestä ei pääse yli eikä ympäri.
Tanskan huonot nurmet vaihtuvat hetkessä parempaan. Pääsemme pelaamaan hyvällä kentällä ja hyvissä olosuhteissa.
Tunne on sama kuin lapsella karkkikaupassa.
Harjoitusleiri on juuri sitä, miltä se kuulostaakin.
Harjoittelemme kovaa, jotta kuntomme olisi paras mahdollinen, kun kausi taas jatkuu. Ilman ulkopuolisia häiriötekijöitä, joita kotona voi olla, pystymme 100-prosenttisesti keskittymään harjoittelemiseen.
Hotellissa saamme hyvää ja terveellistä ruokaa, mikä totta kai helpottaa ja säästää aikaa lepoon.
Leiri antaa myös mahdollisuuden oppia tuntemaan toisemme paremmin, kun meidät ”pakotetaan” viettämään 10 päivää aamusta iltaan joukkuekavereiden kanssa.
Se heijastuu sitten suoraan meidän peliesityksiimme.
Leireileminen on oikein hyvä tapa saada uusia pelaajia löytämään oman paikkansa ryhmässä.
Hauska muisto ajastani Greuther Furthissä oli noin puoli vuotta siitä, kun olin seuraan siirtynyt.
Maalivahtimme tuli eteeni ja sanoi: "Tim, tiedätkö, koska tiesin, että olet hyvä tyyppi?" Vastasin hänelle, että en tiedä.
Hän vastasi: "Kun olimme viettämässä iltaa joukkueena, ja sinä tarjosit kaikille Jäger-paukun."
Leireillä pitäisi siis löytyä aikaa myös vapaa-ajalle.
Pääpaino pitää olla harjoittelemisessa, ja sitä täytyy tehdä enemmän kuin normaalisti tekisimme.
Olen ollut seuroissa, joissa väkisin yritetään tehdä ennätyksiä leirien harjoitusmäärissä. Se on ihan ymmärrettävää, kun otetaan huomioon, että nämä eivät ole välttämättä ihan ilmaisia.
"Vapaa-aikaa pelaajille ja muutenkin rajansa kaikella", on hyvä nyrkkisääntö. Jos on liian monta harjoituspassia kymmenessä päivässä, niin loukkaantumisriski nousee ja laatu putoaa.
Harjoitusleiri on aikaa, jolloin ihmissuhteita vankistetaan. Aikaa, jolloin treenataan kovaa, vietetään aikaa yhdessä samalla, kun saadaan uusia kokemuksia.
Ei kiitos tyhjänpäiväisille leireille.
Toivon, että Tanskaan palattaessa meillä on muita muistojakin kuin jalkapallokenttä, hengetön kuntosali ja puhvetti.
TIM SPARV
Kirjoittaja on Oravaisista lähtöisin oleva, ammatikseen Tanskassa pelaava jalkapalloilija