Perhe on pahin ja sisaruskateus ikiaikaista. Niinhän sitä sanotaan.
Jurvalaisen teollisuuskiinteistön kahvipöytään kokoontunutta kuusikkoa kuunnellessa edellä mainitut uskomukset tuntuvat joutavan romukoppaan. Mikkolan viisi sisarusta ja perheen isä vaikuttavat kyllä hieman vaitonaisilta, mutta eivät he toisiaan jännitä. Kyse on ilmiselvästi vain siitä, että toimittajan ja kuvaajan läsnäoloon totutteleminen ottaa oman aikansa.
Toisaalta, saattavat Mikkolat muutenkin olla hiljaa keskenään.
– Mutta se ei ole kiusallista hiljaisuutta. Meillä ei tunneta sitä käsitettä. Voimme olla puhumatta mitään, mutta se ei häiritse, sisarusparven keskimmäinen Hanne Mänty (o.s. Mikkola) sanoo.
– Minä tosin olen meistä se, joka on eniten äänessä, hän naurahtaa.
Männyn neljä sisarusta ja isä Arvo Mikkola nyökyttelevät hyväksyvästi kahvikuppiensa takaa.
Vaivattoman vaitiolon lisäksi Mikkolan sisarukset hallitsevat myös toisilleen puhumisen taidon. He kykenevät keskustelemaan hankalistakin asioista kiertelemättä ja kaartelematta ilman, että keskustelusta jää jotain hampaankoloon.
Sujuva kommunikaatio on tärkeää kaikissa ihmissuhteissa, mutta erityisesti se on sitä Mikkoloille. Viisikolla on vastuullaan kalustehelojen erikoistukkuliike Arvo-Helat Oy, jonka 50-vuotista historiaa he ovat sitoutuneet jatkamaan.
Yrityksen perustaja Arvo Mikkola toimi alkuun useamman vuoden yksinyrittäjänä. Sitä mukaa kuin yritys kasvoi, pystyi yrittäjä palkkaamaan työntekijöitä. Tällä hetkellä Arvo-Heloissa on seitsemän työntekijää, joista viisi on rekrytoitu yrittäjäperheen sisältä.
Arvo Mikkolan lapsista vanhin, Marko Mikkola, aloitti työskentelyn isänsä alaisuudessa tasan kolmekymmentä vuotta sitten. Viisi vuotta myöhemmin mukaan liittyi Jani Mikkola.
Hanne Mänty on astellut isoveljiensä jalanjäljissä vuodesta 2007 ja Tomi Mikkola vuodesta 2017. Mikkoloiden kuopus Sanna Mikkolakin on työskennellyt sisarustensa rinnalla jo parin vuoden ajan.
– Pidän sitä onnellisena sattumana, että me kaikki olemme yrittäjähenkisiä ja kiinnostuneita samasta alasta, mutta jokaisella on kuitenkin myös jokin erityinen osaamisen ja kiinnostuksen kohde, Sanna Mikkola sanoo.
Töissä pikkusisko ei ole pikkusisko
Sanna Mikkolan oma osaaminen on valjastettu perheyrityksen markkinointiin ja viestintään. Sisaruksista nuorin siis päättää, mitä häntä vanhempien veljien ja siskon työstä kerrotaan julkisuuteen ja asiakkaille.
Ainakin pienten lasten kohdalla pikkusiskon levittämien juttujen takana seisominen voisi tehdä tiukkaa häntä varttuneemmille sisaruksille. Mikkoloilla tällaista ongelmaa ei ole, sillä perheyrityksen seinien sisäpuolella kaikki tapahtuu työ edellä.
Siellä pikkusisko ei ole pikkusisko eikä isoveli ole isoveli. Jokainen on oman alansa ammattilainen, joka työskentelee yhdessä parhaaseen lopputulokseen tähdäten.
– Niin paitsi kyllä minä taidan olla aina viime kädessä se, jonka puoleen muut kääntyvät. Minua huudetaan hätiin, jos muualta ei löydy vastausta, sisaruksista toiseksi vanhin Jani Mikkola hymähtää.
– Mutta se ei liity niinkään siihen, että olen toiseksi vanhin, vaan siihen, että tittelini on toimitusjohtaja, hän lisää.
Mikkoloiden mukaan työroolit selkeyttävät toimintaa yrityksessä, jossa kahta lukuun ottamatta kaikki työntekijät ovat sukua toisilleen. Sukulaissuhteiden olemassaoloa ei kuitenkaan piilotella tai vähätellä, vaan päinvastoin hyödynnetään sopivan tilaisuuden tullen.
– Toki se [että olemme sisaruksia,] helpottaa monia asioita. Se tuo tiettyä notkeutta yrityksemme tekemiseen. Aamulla keksitty idea voi olla jo lounasaikaan toteutuksessa, Sanna Mikkola kommentoi.
– Sellaista ei tapahdu kovin helposti yrityksissä, joissa on paljon eri tason esihenkilöitä ja vastaavia, ja kaikki ideat on kierrätettävä montaa kautta, Hanne Mänty sanoo.
Ei elintilaa sisaruskateudelle
Mikkolat kuvailevat itseään sopuisaksi perheeksi paitsi töissä myös vapaa-ajalla. Sisarusten hyvistä väleistä kertoo paljon se, kuinka usein he istahtavat saman kahvipöydän ääreen.
Työpaikalla päivittäin hörpättävien yhteissumppien lisäksi erilaiset juhlallisuudet tuovat joukon yhteen useita kertoja kuukaudessa.
– Kun mukaan lasketaan oma puolisoni, lasteni puolisot ja lastenlapset, on meitä kaikkiaan 14. Lähes viikoittain kokoonnumme kahvittelemaan jonkin merkkipäivän kunniaksi, Arvo Mikkola kertoo.
Yhteisen tekemisen ja yhteydenpidon lisäksi sisarusten hyvien välien taustalta löytyy isän tietoisia valintoja. Arvo Mikkola on pitänyt aina huolen siitä, että perheen kaikki jäsenet kohtelevat toisiaan reilusti. Sisarkateudelle ei ole annettu elintilaa.
Isä-Mikkola oli vasta 37-vuotias, kun Markon, Janin ja Hannen äiti kuoli. Sittemmin solmitun uuden avioliiton myötä syntyivät Toni ja Sanna. Biologisesti Mikkolan viisikko ei siis ole täysin samaa lihaa ja verta, mutta isälleen ja toinen toisilleen he ovat nimenomaan sitä.
Myös perheyrityksessä kaikki viisi työskentelevät rinta rinnan, mutta yrityksen omistajia ovat nykyään sisaruksista vanhimmat.
– Sain kollegalta neuvon, että yrityksen omistus on viisainta keskittää pienelle joukolle. Marko ja Jani jäivät omistajiksi, ja yritys osti muiden osuuden, Arvo Mikkola kertoo.
Omistajakaksikko on luonnollisesti se, joka kantaa suurimman vastuun yrityksestä. Myös omistajien työpaikalla viettämien työtuntien määrä on merkittävästi suurempi kuin pikkusisaruksilla.
Kumpikaan ei silti haluaisi tehdä mitään muuta tai työskennellä kenenkään muiden kanssa.
– Täällä me tunnemme toisemme perin pohjin. Jokainen saa olla oma itsensä, Jani Mikkola tähdentää.