Poliittinen ympäristö. Miksi meillä on rakenteellinen budjettialijäämä? Tilanne on pitkän antitalousliberaalin kehityksen tulos. Valtio on kasvoton ja sen rahat eivät ole keneltäkään pois. ”Rahaa riittää, velkaa ei tarvitse maksaa ja korot ovat negatiiviset”. Hillitön hyökkäys valtion rahakirstulle on jatkuvaa.
Politiikka on edunvalvontaa, etujen ajamista kannattajille ja taustayhteisöille. Meillä on kaikki oikeudet, mutta vähän velvollisuuksia. Sosiaalituet ovat liian hyvä vaihtoehto työn tekemiselle. Vastuut siirretään yhteiskunnalle ja työnantajille, halutaan parantaa hyvinvointivaltion palveluita. Kakkua jaetaan, mutta sen leipominen jätetään muiden harteille. Tulonsiirrot halutaan maksimoida. Ammattiliitot käyttävät härskisti joukkovoimaansa, ajetaan etuja ja oikeuksia, joihin ei oikeasti olisi varaa. Olemme puoluetuen, järjestöjen ja hankkeiden luvattu maa. On hyödyttömiä toimijoita ja hankkeita, joiden päätarkoitus on oman egon pönkittäminen ja rahan kuppaaminen valtiolta. Näihin on valjastettu myös EU tukijärjestelmien viidakko.
Investoinnit kaikilla tasoilla perustuvat tukijärjestelmään. Keskittäminen ja suuri ovat avainsanoja. Maksimoidaan investoinnit, käyttökelpoiset kiinteistöt, tiet, tietojärjestelmät, jne. hylätään ja tilalle kerskarakennetaan kalliisti. Suunnittelussa huomioidaan kaikkien utopistiset toiveet ja pönkitetään suunnittelijoiden imagoa, lopputulos on aina kallis. Toteutusvaiheessa hankkeiden kustannusarviot säännön mukaisesti ylittyvät rajusti. Tehdään turhia hankintoja, että voidaan maksimoida valtion tuet. Julkiset organisaatiot ylittävät budjettejaan, tiedetään että valtion rahakirstu lopulta pelastaa.
Julkinen sektori on paisunut ja sen kustannukset ovat liian suuret suhteessa väkilukuun ja bruttokansantuotteeseen. Ylisuuresta panostuksesta huolimatta tuottavuus on alhainen. Virheistä ei käytännössä vastaa kukaan. Meillä on harhainen illuusio koulutuksesta ja korkeasta osaamisesta. Hallinto on moniportainen, johtajia liikaa ja tekijöitä liian vähän.
Sote-uudistus on pelottava esimerkki. Sairaalanmäelle nousee uusia kalliita rakennuksia, maakunnan terveysasemat ja laitteet jäävät tarpeettomiksi, mutta niiden kulut pyörivät. Bensaa palaa, hoitajat sekä mummot autojonoissa kärrätään Seinäjoelle töihin ja reseptejään uusimaan. Hoito huononee, luonto kiittää?
Meillä on tiukka sääntely ja byrokratia, joukossa on myös turhia ja jopa vahingollisia toimintoja. Organisaatiot edustavat itselleen mahdollisimman korkeat määrärahat ja mukavan toimintaympäristön, kaikki pitää olla viimeistä päälle.
Kansalaiset ovat välinpitämättömiä julkisista varoista ja yhteisen omaisuuden käytöstä. Kukaan ei säästä mistään. Maksimoidaan kaikki tuet ja avustukset, tulkitaan tuki ja verosääntöjä ”joustavasti”, käyttäen jopa vilpillisiä menettelytapoja. Tehdään ilkivaltaa ja tahallaan rikotaan yhteistä tai toisen omaisuutta.
Mihin tämä on johtanut. Menot ovat liian suuret, valtio velkaantuu. Verotus on kireä ja jyrkkä progressio tukahduttaa yrittämisen halun. Talous ei ole kasvanut viiteentoista vuoteen ja jäämme kaikilla mittareilla jälkeen muista Pohjoismaista.
Edessä on talouden taantuma. Monesta toimialasta on tullut kannattamatonta ja jopa perinteiset vahvat yritykset joutuvat sopeuttamaan toimintojaan. Konkurssit lisääntyvät. Yritykset eivät uskalla investoida, pääoma pakenee ulkomaille. Menetämme huippuosaajia ulkomaille ja saamme tilalle ammattitaidotonta ja sosiaaliavustuksia tarvitsevia maahanmuuttajia.
Jotkut ymmärtävät ongelmien taustasyyt. Kaikkiin saavutettuihin etuihin ei enää ole varaa, tarvitaan rakennemuutoksia. Tiedetään, että vaan kannattavat yritykset ja työn tekeminen synnyttää hyvinvointia. Julkista sektoria on pienennettävä, yksityisiä palkanmaksajia tarvitaan enemmän. Jotkut eivät ymmärrä tai halua myöntää tilannetta ja luulevat keksimänsä velka ikiliikkujan edelleen toimivan. On syntynyt poliittinen vastakkainasettelu. Tilanne voi kärjistyä jopa poliittiseksi yleislakoksi.
Olisiko riippumaton virkamieshallitus, jota kaikki eduskunnan järkevät kansanedustajat tukisivat, nyt paikallaan? Tarvitaan todella isoja ja vaikuttavia rakennemuutoksia. Yksikään puolue ei saa tässä sotkussa puhtaita papereita, kaikilla on oma edunvalvontaintressi. Virkamieshallituksen vastustus voisi olla poliittista hallitusta vähäisempää, eivätkä puolueet menettäisi kasvojaan ja kannatustaan.
Juhani Viitala
Kauhava