Huoli vanhustenhuollon laadusta ja ikäihmisten oloista on lisääntynyt viime viikkoina hoitokodeissa ilmentyneiden laiminlyöntien ja sopimusrikkomusten takia. Esille nousseet epäkohdat korjataan, mutta asiaan on kiinnitetty tavallista enemmän huomiota myös muualla.
Voiko yksittäinen kansalainen tehdä asialle jotain tai vaikuttaa hoitoonsa ja elinolosuhteisiinsa viimeisinä vuosinaan?
Kyllä ja ei. Tavallisin tapa on laatia hoitotahto-asiakirja. Siinä pystyy kertomaan, miten haluaa itseään hoidettavan silloin, jos vakavan sairauden, onnettomuuden tai vanhuuden takia menettää oikeustoimikelpoisuutensa tai ei pysty itse toiveitaan ilmaisemaan.
Hoitotahdossa määritellään esimerkiksi se, milloin asiakirjan todistajien läsnä ollessa allekirjoittanut haluaa luopua lyhytaikaisesti pidentävistä, keinotekoisista elintoimintoja ylläpitävistä hoitotoimista. Hoitotahto sitoo terveydenhuollon ammattihenkilöstöä, sillä laki potilaan asemasta ja oikeuksista edellyttää potilaan itsemääräysoikeuden kunnioittamista.
Hoitotahtoa tuntemattomampi asiakirja on elämänlaatutestamentti, jossa pystyy kertomaan muitakin kuin lääketieteelliseen hoitoon liittyvistä asioista. Elämänlaatutestamentti on neuvoa-antava eikä palvelutalon henkilökunnan ole pakko toiveista huolimatta soittaa testamentin tekijän huoneessa rokkia tai tarjoilla iltakonjakkia.
– Aina ei ole kyse siitä, ettei hoitokodeissa ehditä tai haluta toteuttaa toiveita, vaan siitä, että asukkaan toiveet eivät ole kenenkään tiedossa. Kun isäni muutti vanhainkotiin, löysin hänet juomasta tyytyväisenä kahvia. Hoitajille ei oltu muistettu kertoa, ettei isä ole koskenut kahviin puoleen vuosistaan, kertoo elämänlaatutestamentin kehittänyt Neurologian erikoislääkäri, geriatrian professori Raimo Sulkava.
Virpi Kupiainen-Ämmälä
Lue koko juttu Eparista 27.2.2019
